Jeftasta

Nyt on ensimmäinen adventti. Sana adventti tulee meille latinan kielestä sanoista adventus Domini, joka tarkoittaa Herran tulemista. Nyt odotamme Herran Jeesuksen toista tulemista – mutta tämä aika muistuttaa meitä myös Hänen ensimmäisestä tulemuksestaan, kun Hän tuli tähän maailmaan. Muistuttaa meitä, miksi Hän tuli tähän maailmaan. Sinun tähtesi. Minun tähteni. Koko ihmiskunnan tähden. Rakkaudestaan. Että meillä olisi pelastuksen toivo; toivo siitä, että kerran pääsisimme iankaikkiseen elämään Herran luokse. Tämä toivo meillä on vain ja ainoastaan Herrassa Jeesuksessa, Hänen täytetyssä työssään. Vain Hänen kauttaan meillä on pääsy Isän tykö – uskoen ja luottaen Häneen. Ps. 37:28 : Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään. Jo tässä sanassa näkyy: vaikka Herra tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1.Tim. 2:4), niin kaikki eivät tahto tulla Hänen luokseen – että Hän pelastaisi. Rakkaudessaan Herra kunnioittaa tätäkin ihmisen päätöstä eikä pakota pelastukseen. Mutta silti kutsun ja kehotan, niinkuin monesti olen kehottanut Raamatun Sanalla (2. Kor 5:10) : antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Mutta omiaan Herra ei hylkää. Hän kutsuu meitä ensin omakseen. Sen jälkeen Hän kutsuu meitä palvelukseensa. Vaikka monella tapaa olemme heikkoja – kuka milläkin tavalla – niin silti Herra tahtoo käyttää meitä heikkoja ihmisiä tässä palveluksensa työssä. Nyt siitä esimerkkinä on Jefta, Vanhasta Testamentista. Jefta oli sotasankari, mutta hän oli porton poika.

Jeftan aikaan israelilaiset olivat asuneet Luvatussa maassa jo 300 vuotta. Toistuvasti he olivat kääntyneet palvelemaan epäjumalia ja joutuivat sitten naapureidensa hallitsemiksi. Aina kun Israel kääntyi hädässään Jumalan puoleen, Hän auttoi. Jumala on uskollinen suhteessa kansaansa.

Kun Jumala auttoi, niin Hän herätti kansalle Hengen täyttämiä johtajia vapaustaisteluun. Kuka meistä olisi valinnut siihen Jeftan? Hänen isällään Gileadilla oli avioliitossa syntyneitä poikia, mutta Jefta oli seurausta hänen syrjähypystään. Laajemmin ajateltuna: kukapa meistä olisi valinnut raskaasti epäonnistuneen ja Herransa kieltäneen Pietarin alkuseurakunnan johtoon? Tai kuka meistä antaisi Daavidista sellaisen todistuksen, että hän oli kaikessa Jumalan mielen mukainen mies? Raamattu on täynnä kertomuksia ihmisistä, jotka olivat kovin puutteellisia ja silti Jumala valitsi juuri heidät työhönsä.

Ehkä sinäkin koet tällaista huonommuutta? Ehkä sinullekin ihmiset ovat ilmaisseet, että et kelpaa heille. Ehkä synnit painavat. Muista, että Jumala katsoo toisin, Hän tuntee sinut läpikotaisin, Hän loi sinut, Hän rakastaa sinua. Uskalla antaa Hänelle kaikki – kaikki, mikä painaa, kaikki synti … Hän tahtoo puhdistaa sinut kaikesta synnistä ja vääryydestä Herran Jeesuksen verellä ja tahtoo auttaa sinua eteenpäin. Sen puhdistuksen jälkeen saa tehdä, niinkuin Paavali kirjoitti (Fil. 3:13,14): unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, rientää kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut (ja sinut) taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Tulee mieleen se lista, jonka joku on kirjoittanut eri ihmisistä, joita Herra käytti: – Nooa oli juoppo – Aabraham oli liian vanha – Iisak oli haaveilija – Jaakob oli valehtelija – Leea oli ruma – Joosef oli hyväksikäytetty – Mooses änkytti – Gideon pelkäsi – Simsonilla oli pitkät hiukset ja hän oli naistenmies – Rahab oli prostituoitu – Jeremia ja Timoteus olivat liian nuoria – Daavid oli avionrikkoja ja murhaaja – Elia oli itsetuhoinen ja masentunut – Joona pakeni Jumalaa – Noomi oli leski – Job joutui konkurssiin – Johannes Kastaja söi ötököitä – Pietari kielsi Jeesuksen – Opetuslapset nukahtivat rukoillessaan – Martta huolehti kaikesta – Samarialainen nainen oli eronnut useammin kuin kerran – Sakkeus oli liian pieni – Paavali oli liian uskonnollinen – Timoteuksella oli mahahaava – Lasarus oli kuollut! Herra käytti kaikkia heitä. Hän voi siis käyttää sinua ja minuakin yhtä lailla siihen, mihin Hän on kutsunut. Rohkeasti eteenpäin!

Esimerkkinä siitä on nyt Jefta. Luetaan Tuom 11:1-3 : Gileadilainen Jefta oli sotaurho, mutta hän oli porton poika; Jeftan isä oli Gilead. Mutta Gileadin vaimo synnytti hänelle poikia, ja kun tämän vaimon pojat kasvoivat suuriksi, niin he karkoittivat Jeftan ja sanoivat hänelle: ”Et sinä saa perintöosaa meidän isämme talossa, sillä sinä olet toisen naisen poika”. Niin Jefta lähti pakoon veljiänsä ja asettui Toobin maahan. Ja Jeftan luo kerääntyi tyhjäntoimittajia, ja ne retkeilivät yhdessä hänen kanssaan.

Perhe hylkäsi hänet. Velipuoliensa ilkeyden tähden Jefta joutui pois kotoaan, ja se oli varmasti vaikea paikka. Hylkäämisen kokemus. Hän kuitenkin ilmeisesti nousi siitä Herran avulla: uudessa paikassa hänen luokseen kerääntyi tyhjäntoimittajia – luetaan eteenpäin (4-11) : Jonkun ajan kuluttua ammonilaiset aloittivat sodan Israelia vastaan. Kun nyt ammonilaiset alottivat sodan Israelia vastaan, niin Gileadin vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Toobin maasta. Ja he sanoivat Jeftalle: ”Tule ja rupea meidän päälliköksemme, sotiaksemme ammonilaisia vastaan”. Mutta Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: ”Ettekö te vihanneet minua ja karkoittaneet minua isäni talosta? Minkätähden tulette minun luokseni nyt, kun teillä on hätä?” Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: ”Juuri sentähden olemme nyt tulleet jälleen sinun luoksesi; ja jos sinä tulet meidän kanssamme ja ryhdyt taistelemaan ammonilaisia vastaan, niin sinä olet oleva meidän, kaikkien Gileadin asukasten, päämies”. Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: ”Jos te viette minut takaisin, taistelemaan ammonilaisia vastaan, ja Herra antaa heidät minun valtaani, niin minä rupean teidän päämieheksenne”. Silloin Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: ”Herra kuulee meidän välipuheemme; totisesti, me teemme kaiken, mitä sinä sanoit”. Niin Jefta lähti Gileadin vanhinten kanssa, ja kansa asetti hänet päämiehekseen ja päällikökseen. Ja Jefta lausui Herran edessä Mispassa kaiken, mitä oli puhunut.

Raamattu ei kerro, mitä Jefta teki näiden tyhjäntoimittajamiesten kanssa, mutta ilmeisesti Jeftasta tuli heidän johtajansa ja oli siinä hyvä. Tämä tulee ilmi siitä, että kun ammonilaiset hyökkäsivät Israeliin, Israelin hallitsijat ajattelivat, että nyt on vastassa paha vihollinen ja tarvitaan joku johtamaan heitä sodassa. Ja he lähtivät pyytämään Jeftaa armeijan ylipäälliköksi. Jefta suostui.

Mennään sitten jj 32,33 : Sitten Jefta lähti ammonilaisia vastaan, sotimaan heitä vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. Ja hän tuotti heille hyvin suuren tappion, valloittaen maan Aroerista Minnitiin ja Aabel-Keramimiin asti, kaksikymmentä kaupunkia. Niin täytyi ammonilaisten nöyrtyä israelilaisten edessä.

Jumala teki ihmeen: israelilaiset voittivat Jeftan johdolla. Sen lisäksi Jefta kutsuttiin takaisin kotiin ja hänestä tuli kansansa johtaja. Suuri elämänmuutos! Ensin Jefta ajettiin hylättynä pois kotoaan ja omasta maastaan. Mutta se ei tapahtunut Jumalan sallimatta. Hän johti asioita koko ajan, ja pystyi kääntämään ikävätkin asiat parhain päin, sillä kun aika koitti, Jefta kutsuttiin takaisin kotiin, omaan maahansa, oman perheensä luo, ja hänestä tuli oman kansansa johtaja. Jumala osoitti rakkautensa, huolenpitonsa ja johdatuksensa Jeftan elämässä. Tällainen meidän Jumalamme on!

Sinut ja minutkin Hän on kutsunut työhönsä. Se ei välttämättä ole samanlainen tehtävä kuin Jeftalla – sotapäälliköksi – eli uudeksi Suomen marsalkaksi – mutta se on sellainen tehtävä, jonka rakastava Jumalamme on sovittanut suuressa suunnitelmassaan.

Sitten vielä asia, joka tässä luvussa tuli esiin. Luetaan ensin: jj. 30, 31: Ja Jefta teki lupauksen Herralle ja sanoi: ”Jos sinä annat ammonilaiset minun käsiini, niin tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun minä voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi”. … Ja sitten 34-40 : Kun Jefta sitten tuli kotiinsa Mispaan, niin katso, hänen tyttärensä tuli ulos häntä vastaan vaskirumpua lyöden ja karkeloiden. Ja hän oli hänen ainoa lapsensa; paitsi tätä ei hänellä ollut poikaa eikä tytärtä. Nähdessään hänet hän repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Voi, tyttäreni, nyt sinä masennat minut maahan, nyt sinä syökset minut onnettomuuteen! Sillä minä avasin suuni Herralle enkä voi sanaani peruuttaa.” Niin hän vastasi hänelle: ”Isäni, jos sinä avasit suusi Herralle, niin tee minulle, niinkuin suusi on puhunut, koska Herra on antanut sinun kostaa vihollisillesi, ammonilaisille”. Sitten hän sanoi isällensä: ”Myönnettäköön minulle kuitenkin tämä: jätä minut vapauteeni kahdeksi kuukaudeksi, että minä yhdessä ystävättärieni kanssa menen vuorille itkemään neitsyyttäni”. Niin hän sanoi: ”Mene!” ja päästi hänet menemään kahdeksi kuukaudeksi. Ja hän meni ystävättärineen ja itki neitsyyttänsä vuorilla. Mutta kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo, ja tämä pani hänessä täytäntöön lupauksensa, jonka oli tehnyt. Eikä hän miehestä tietänyt. Ja tuli tavaksi Israelissa, että Israelin tyttäret joka vuosi menivät lauluin ylistämään gileadilaisen Jeftan tytärtä-neljän päivän ajaksi joka vuosi.

Jefta teki lupauksen Herralle, että jos hän voittaa sodan, uhraa hän kenet vain polttouhriksi, joka tulee häntä vastaan hänen talonsa ovesta. Jefta voitti, joten lupaus piti lunastaa. Onnettomuudeksi hänen oma ainoa tyttärensä ja lapsensa tuli häntä vastaan näin.

Kuulostaa meistä kauhealta. Ja vielä se, että tämän annettiin myös tapahtua. Raamatun Sanassa on tällaiset kohdat: Saarn. 5: 4, 5 : Kun teet lupauksen Jumalalle, niin täytä se viivyttelemättä; sillä ei ole hänellä mielisuosiota tyhmiin: täytä, mitä lupaat. On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä. Ja myös Herran Jeesuksen omat sanat: Matt. 5: 33-37 : Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä vanno väärin’, ja: ’Täytä Herralle valasi’. Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, Älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki; Äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi; vaan olkoon teidän puheenne: ’On, on’, tahi: ’ei, ei’. Mitä siihen lisätään, se on pahasta. Ehkä tämä kaikki annettiin tapahtua myös siksi, että tämä Jeftan tekemä lupaus voisi olla meille opiksi, ettemme menisi tekemään tyhmiä ja ajattelemattomia lupauksia Herralle. Eli jos Herralle luvataan, sitä pitää tarkkaan miettiä, koska se pitää täyttää.

Toinen asia, joka tässä kohdassa tulee esiin, Jeftan tyttären kuuliaisuus. Meidänkin tulisi olla Herralle kuuliaisia Hänen ominaan. Meitä on kutsuttu seuraamaan Häntä – ottamaan ristimme joka päivä. Herra meitä siinä auttakoon. Joskus se voi merkitä myös sitä, että meidän tulisi antaa henkemme Herran tähden, niinkuin se merkitseekin monissa sellaisissa maissa nykyäänkin, joissa on kristittyjen vainoja. Herra kuitenkin sanoo meille: älä pelkää. Hän antaa voimansa meille silloin kun sitä tarvitaan – myös sellaista tilannetta varten, jos pitää antaa henkensä Herran tähden.

Jeftasta puhutaan myös Uuden Testamentin puolella. Hänet mainitaan hebrealaiskirjeen uskonsankareiden kohdalla: Hebr. 11:32 : Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista …

Rohkaiskoon tämä meitä seuraamaan Herraa näinkin vajavaisina ja puuttellisina, koska Herra rakastaa meitä. Jokin aika sitten näin kuin näkynä näin: minä itse olin kuin tulossa Tuhlaajapoikana kotiin – juuri tullut isän luo siinä. Siinä hän – isä – riemuitsi villisti – minusta – haluten järjestää isot juhlat – ja olin vähän nolona, että minunko vuoksi …

Kyllä. Minun – ja myös sinun vuoksi, sinä Herran oma lapsi.

Lopuksi haluan palata tuohon ajatukseen, että Herra ei koskaan hylkää omiaan. Jotenkin tämä asia tuntuu nyt tärkeältä muistaa. Tuon tässä siihen liittyen seuraavan kertomuksen:

Äiti oli pienen poikansa kanssa lähdössä kahlaamaan matalan puron yli. Ennen veteen astumista äiti sanoi varmuuden vuoksi pojalleen: ”Pidä minua kädestä kiinni!”
”Ei, äiti, pidä sinä minua kädestä!” poika vastasi.
”Mitä eroa sillä on, pidätkö sinä minua kädestä vai pidänkö minä kiinni sinun kädestäsi?” äiti hämmästeli.
”Siinä on iso ero”, poika sanoi. ”Jos vettä on kovin paljon, tai minä vaikkapa liukastun, niin minä voin pelästyä niin pahasti, että irrotan sinun kädestäsi. Mutta jos sinä pidät kiinni minun kädestäsi, niin tiedän, että tapahtuipa ihan mitä tahansa, sinä et irrota minun kädestäni!”

Miten mahtaa olla meidän kohdallamme? Yritämmekö me pitää kiinni Jeesuksen kädestä, vai luotammeko me siiten, että hän on luvannut pitää meidän kädestämme? Hän on myös vakuuttanut, että se ote pitää, tapahtuipa elämässämme aivan mitä tahansa. Hän on luvannut olla kanssamme ja pitää hellällä mutta samalla lujalla kädellään meistä kiinni pilvisinä päivinä, aurinkoisina päivinä, murheen, ilon ja jopa epätoivon hetkinä.

Jeesus sanoo: Matt. 28:20 : ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

Room. 8:38-39 : Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Lopuksi erään laulun sanat:

Ristin luona kiusatulla, / langenneella vaivatulla / paras paikka on. / Siksi älä koskaan lähde, / älä minkään synnin tähden / ristin luota pois. / Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on. / Ristin luona ainoastaan / Isä armahtavi lastaan, / rauhan julistaa. / Ristin luona kiusatulla paras paikka on.

Ristin luona pohja kestää, / armo putoomasta estää / kauhun kuiluihin. / Ristin luona lepo koittaa, / toivo epätoivon voittaa, / sydän puhdistuu. / Ristin luona ainoastaan / synnin turmelusta vastaan / voitto saatu on. / Ristin luona ainoastaan / Isä armahtavi lastaan, / rauhan julistaa. / Ristin luona kiusatulla / paras paikka on.

Amen.