Jaakob-nimi mainitaan kirjoituksissa Israel-nimellä, mutta kysymyksessä on yksi ja sama henkilö.
Ruuben menetti esikoisasemansa, joka siirtyi Joosefille. Mistä syystä Ruubenille kävi näin?
I Moos. 35:22 Ja tapahtui, kun Israel asui siinä maassa, että Ruuben meni ja makasi Bilhan, isänsä sivuvaimon, kanssa. Ja Israel sai sen kuulla.
I Aik. 5:1 Ruubenin, Israelin esikoisen, pojat olivat – hän oli näet esikoinen, mutta koska hän saastutti isänsä vuoteen, annettiin hänen esikoisuutensa Joosefin, Israelin pojan, pojille, kuitenkin niin, ettei heitä merkitty sukuluetteloon esikoisina.
Raakel oli Israelin vaimona etusijalla, ja Leea-vaimo oli toisella sijalla. Tästä syystä Joosefin esikoisasema oli Israelin silmissä tärkeä, koska hän yli kaiken rakasti Raakelia.
I Moos. 37:3 Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.
Joosefin viitta/ihokas: Mitä Joosefin viitta merkitsi, ja mitä tällä viestitään muille? Joosefin pitkäliepeinen ja -hihainen viitta oli merkki siitä, että hänet oli valittu perheessä vallanperijäksi = esikoiseksi.
Jos miehellä oli vanhin lapsi sivuvaimon kanssa, mutta oikea vaimo sai myöhemmin lapsen, niin tämä tulikin perheen vanhimmaksi ja perilliseksi.
Varakkaissa perheissä viitta annettiin, kun poika täytti 17 vuotta. Niin kävi Joosefin kohdalla. Viitassa oli leveät pystyraidat, jotka olivat sinisiä ja valkoisia.
Kuninkaallisissa suvuissa viitassa oli myös purppura raitoja, vuorotellen kaikkia kolmea. Tutkijat ovat sitä mieltä, että Joosefin viitassa oli nuo kolme väriä.
I Moos. 37:4 Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä, eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.
Mitä merkitsi Joosefin veljille se, että Israel osoitti ohi muiden veljesten rakkautensa Joosefia kohtaan Ensinnäkin Ruuben menetti esikoisasemansa maattuaan isänsä sivuvaimon Bilhan kanssa. Tästä syystä Joosef peri toiseksi nuorimmaisena poikana Ruubenin aseman. Tähän vaikutti se, että Israel rakasti Raakelia enemmän kuin Leeaa. Toisten veljesten mielestä Joosef nostettiin heidän yläpuolelleen, ja heistä tehtiin alamaisia Joosefille.
Kaikki tämä johti siihen, että he eivät voineet vihan, kateutensa, katkeruuden ja asemansa menetyksen tähden enää hyväksyä Joosefia veljenään. Näin he rupesivat vihaamaan Josefia.
Joosefin kaksi yöllistä uninäkyä olivat omiaan lisäämään veljien vihaa Joosefia kohtaan.
I Moos. 37:5-11 Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän. Hän näet sanoi heille: ”Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt. Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.” Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: ”Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.
Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: ”Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua”. Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: ”Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?” Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.
Joosefin yölliset unet kertoivat Joosefin tulevaisuudesta ja suuntaviivoista. Hänen isänsä ja veljensä eivät voineet käsittää tai ymmärtää, milloin ja missä tilanteessa Joosefin unet tulisivat toteutumaan. Joosef osoitti kuuliaisuutta isänsä edessä. Hän oli valmis lähtemään tapaamaan veljiänsä tietämättä, mitä veljet olivat hänen varalleen suunnittelemassa.
I Moos. 37:12-20 Kun hänen veljenä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin, sanoi Israel Joosefille: ”Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen”. Hän vastasi: ”Tässä olen”. Ja hän sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle”. Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin. Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: ”Mitä etsit?” Hän vastasi: ”Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa”. Mies vastasi: ”He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: ’Menkäämme Dootaniin’.” Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista. Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennen kuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet. He sanoivat toisillensa: ”Katso, tuolla tulee se unennäkijä! Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.”
Veljien pahuus osoitti sen, että he olivat valmiit surmaamaan veljensä kokemansa vääryyden tähden, kun isä oli heidän mielestään ylentänyt Joosefin heidän yläpuolelleen. Heidän mieltänsä painoivat myös Joosefin saamat uninäyt. Tämä oli heidän mielestään ainut ratkaisu, jolla he saisivat ratkaistua sen, että Joosefin unet hänen kuolemansa jälkeen tyhjiin raukeaisivat. Kuitenkin Ruuben kuullessaan veljiensä suunnitelman sanoi ”Älkäämme surmatko häntä vaan laittakaamme hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa”. Sillä Ruuben halusi säästää Joosefin hengen ja palauttaa hänet isänsä luokse.
He myivät Joosefin ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin, jossaJoosefia odotti orjuus.
I Moos. 37:26-28 Silloin Juuda sanoi veljillensä: ”Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme.” Ja hänen veljensä kuulivat häntä. Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.
I Moos. 39:1-6 Ja Joosef vietiin Egyptiin, ja Potifar, egyptiläinen mies, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat hänet sinne tuoneet. Mutta Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa, ja hän oleskeli isäntänsä, egyptiläisen, talossa. Ja hänen isäntänsä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra antoi kaiken, mitä hän teki, menestyä hänen käsissään. Niin Joosef saavutti hänen suosionsa ja sai palvella häntä. Ja hän asetti hänet talonsa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaikki, mitä hänellä oli. Ja siitä ajasta lähtien, kun hän oli uskonut hänen hoitoonsa talonsa ja kaiken, mitä hänellä oli, Herra siunasi egyptiläisen taloa Joosefin tähden, ja Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja kedolla. Niin hän jätti Joosefin haltuun kaikki, mitä hänellä oli, eikä hän itse välittänyt mistään, paitsi ruoasta, jota hän söi.
Kuitenkin Potifarin vaimo kohteli Joosefia himonsa tähden kaltoin. Hän kertoi Potifarille valheellisen tarinan siitä, että Joosef olisi kajonnut häneen, josta seurasi Joosefille lähtö Potifarin uskotun miehen asemasta vankilaan.
I Moos. 39:20-23 Ja Joosefin isäntä otti hänet ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vangit säilytettiin; ja hän jäi siihen vankilaan. Mutta Herra oli Joosefin kanssa ja soi hänen saavuttaa suosiota ja päästä vankilan päällikön armoihin. Ja vankilan päällikkö uskoi kaikki vangit, jotka vankilassa olivat, Joosefin haltuun. Ja kaikki, mitä siellä toimitettiin, tehtiin hänen toimestaan. Eikä vankilan päällikkö ollenkaan valvonut sitä, mikä oli Joosefille uskottu, sillä Herra oli Joosefin kanssa. Ja Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki.
Joosef pääsi vankilasta ja sai selittää faraon unen. Farao asetti Joosefin toiseksi korkeammalle paikalle heti itsensä jälkeen.
1Moos.41:37-46 Tämä puhe miellytti faraota ja kaikkia hänen palvelijoitansa. Ja farao sanoi palvelijoilleen: ”Voisimmeko löytää ketään, jossa on Jumalan henki niinkuin tässä?” Ja farao sanoi Joosefille: ”Koska Jumala on sinulle ilmoittanut kaiken tämän, ei ole ketään niin ymmärtäväistä ja taitavaa, kuin sinä olet. Hoida sinä minun taloani, ja sinun käskyäsi totelkoon kaikki minun kansani; ainoastaan valtaistuimen puolesta minä olen sinua korkeampi.” Ja farao sanoi Joosefille: ”Katso, minä asetan sinut koko Egyptin maan hallitusmieheksi”. Ja farao otti sinettisormuksensa kädestään ja pani sen Joosefin käteen ja puetti hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa. Ja hän antoi hänen ajaa omissa, lähinnä parhaissa vaunuissaan, ja hänen edellään huudettiin: abrek! Niin asetettiin hänet koko Egyptin maan hallitusmieheksi. Ja farao sanoi Joosefille: ”Minä olen farao, mutta sinun tahtomattasi älköön kukaan nostako kättä tai jalkaa koko Egyptin maassa”. Ja farao nimitti Joosefin Saafenat-Paneahiksi ja antoi hänelle puolisoksi Aasenatin, Oonin papin Poti-Feran tyttären. Niin Joosef lähti tarkastamaan Egyptin maata. Joosef oli kolmenkymmenen vuoden vanha, kun hän tuli faraon, Egyptin kuninkaan, palvelijaksi. Ja Joosef lähti faraon luota ja kulki läpi koko Egyptin maan.
Näin on kulunut Israelin pojan Joosefin elämästä 13 vuotta, johon on sisältynyt niin esikoisoikeus, orjuutta ja hallitusmiehenä olemista. Aikaan sisältyivät myös hänen 17-vuotiaana näkemänsä unet, joista hänen veljensä tai isänsä eivät voineet kuvitella, millä tavoin nämä unet Joosefin kohdalla astuvat käytäntöön. Minkälaisessa tilanteessa veljet joutuivat kohtaamaan Joosefin ja kumartumaan hänen edessään?
Seitsemän hyvän viljavan vuoden jälkeen tuli nälänhätä koko Egyptin maahan sekä muihinkin maihin.
I Moos.41:53-57 Ne seitsemän viljavuotta, jotka tulivat Egyptin maahan, kuluivat loppuun. Sen jälkeen alkoi seitsemän nälkävuotta, niinkuin Joosef oli sanonut, ja tuli nälänhätä kaikkiin maihin, mutta Egyptin maassa oli leipäviljaa kaikkialla. Mutta koko Egyptin maa näki nälkää, ja kansa huusi faraolta leipää. Silloin farao sanoi kaikille egyptiläisille: ”Menkää Joosefin luo ja tehkää, mitä hän käskee teidän tehdä”. Kun nälkä ahdisti koko maata, avasi Joosef kaikki varastot ja myi viljaa egyptiläisille. Mutta nälänhätä tuli yhä kovemmaksi Egyptin maassa. Ja kaikista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo ostamaan viljaa, sillä kaikissa maissa oli kova nälänhätä.
Israel lähetti kymmenen poikaansa Kanaanin maasta Egyptiin viljaa ostamaan. Nuorin poika Benjamin jäi isänsä luo kotiin. Joosef kohtasi veljensä ja tekeytyi heille tuntemattomaksi. I Moos.42:5-7 Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijain mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä. Mutta Joosef oli vallanpitäjänä maassa; hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan. Ja Joosef näki veljensä, ja hän tunsi heidät, mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: ”Mistä te tulette?” He vastasivat: ”Kanaanin maasta tulemme, ostamaan elintarpeita”.
Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan. Tässä kohden toteutui Joosefin ensimmäinen uni. Yksitoista viljalyhdettä kumartaa hänen lyhdettään. Tosin veljien mukana ei ollut
heidän veljensä Benjamin, koska hän jäi isänsä luokse Kaananin maahan. Hänen veljensä eivät tienneet tässä vaiheessa kumartavansa Joosefia, koska he ajattelivat kumartavansa egyptiläistä suurta herraa, jolla oli valta tehdä heidän kanssaan, mitä tahtoi.
Joosef pyysi veljiä tuomaan seuraavalla kerralla mukaan myös nuorimman veljen. Hänen isänsä Israel ei tiennyt sitä, että kysymyksessä on hänen poikansa Joosef. I Moos.43:13-15 Ottakaa sitten mukaanne myöskin veljenne ja nouskaa ja menkää jälleen sen miehen luo. Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että se mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin teidän kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, niin tulen lapsettomaksi.” Niin miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan sekä myöskin Benjaminin ja nousivat ja menivät Egyptiin; ja he astuivat Joosefin eteen.
Joosef ilmaisi itsensä veljille. I Moos. 45:1-5 Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: ”Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani!” Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen. Ja hän purskahti ääneensä itkemään, niin että egyptiläiset ja faraon hoviväki sen kuulivat. Ja Joosef sanoi veljilleen: ”Minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää?” Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin hämmästyksissään he olivat hänen edessään. Mutta Joosef sanoi veljilleen: ”Tulkaa tänne luokseni”. Ja he tulivat. Niin hän sanoi: ”Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin. Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä.
Joosef kehotti veljiään kiirehtimään, että he hakisivat Israelin perheineen, karjoineen ja kaikki, mitä heidän isänsä ja veljensä omistivat asettuakseen Egyptiin. Hän lupasi myös, että he saavat asettua Goosenin maan parhaimpaan ja viljaisimpaan osaan asumaan. I Moos. 45:9-13 Menkää, rientäkää minun isäni tykö ja sanokaa hänelle: ’Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi, tule luokseni, älä viivyttele! Sinä saat asettua Goosenin maakuntaan ja olla minun läheisyydessäni, sinä ja sinun lapsesi ja lastesi lapset, pikkukarjasi ja raavaskarjasi, kaikki, mitä sinulla on. Minä elätän sinua siellä – vielä on näet viisi nälkävuotta – niin ettet sinä eikä sinun perheesi eikä kukaan omaisistasi ole sortuva puutteeseen.’ Te näette omin silmin, ja myös veljeni Benjamin näkee, että minä itse teille puhun. Kertokaa siis isällenne kaikesta siitä kunniasta, joka on tullut minun osakseni Egyptissä, ja kaikesta, mitä olette nähneet, ja rientäkää ja tuokaa isäni tänne.”
Näin Joosefin veljet kumartuivat Joosefin edessä. Niin myös toteutuivat Joosefin unet. Veljet saivat kokea mitä kauneimmalla tavalla, että Joosef oli antanut heille anteeksi. Veljet sekä Israel perheineen saivat kohdata ja elää Joosefin kanssa.
Antero Keinänen