Voi sanoa, että on aikoihin eletty. Olemme joutuneet kohtaamaan uuden epidemian, jonka edessä olemme inhimillisesti kovin neuvottomia, kun ei ole lääkettä eikä rokotetta. Onhan maailmalla ennenkin ollut tällaisia epidemioita – esimerkiksi Musta surma eli rutto 1300-luvulla tai Lontoossa 1600-luvulla, jonka vaikutukset silloisen suurkaupungin talouteenkin olivat hyvin samanlaisia mitä nyt koronan yhteydessä. Tämä kerta on kuitenkin ensimmäinen, kun se vaikuttaa näin voimakkaasti koko maailmassa, kuinka on jouduttu pysähtymään – on tullut tänka på.
Tämä vie miettimään tilannetta, jossa Herran Jeesuksen opetuslapset kysyivät tämän aikakauden lopun asioita – he kysyivät Jeesukselta, luetaan Matt 24:3: Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?”
Tarkoitukseni ei ole nyt suuremmin alkaa ruotia, milloin ja miten Herra Jeesus tulee – Hän sanoo hieman myöhemmin aivan suoraan Matt 24:36: Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Lähinnä nyt tutkitaan sitä, missä hetkessä olemme. Sen voi kyllä sanoa, että tämä Sananpaikka on meille nyt hyvä kehoitus: luetaan Room 13: 11, 12: Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.
Herra Jeesus aloittaa vastauksensa opetuslapsille hyvin selkeästi. Koska se on aivan ensimmäisenä, niin se on myös tärkeä: Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Jeesus jatkaa: Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta. Kristus tarkoittaa voideltua – ja onhan tällaisia ”voideltuja” esiintynyt – paljon myös meidän ajassa. Jeesus sanoi vääristä profeetoista aiemmin (Matt 7:16-20): Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Voi sanoa, että eräs selkeä hedelmä on se, millaista evankeliumia he julistavat. Nimittäin raamatullinen, oikea evankeliumi ei ole ihmisten mukaista, niinkuin Paavali siitä sanoi. Vieläpä on näin (1. Kor. 1:18): Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Ja vähän edemmäs (jj 23-25): me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. Oikea Sana osoittaa meille tien kohti Taivaan Kotia Herran Jeesuksen kautta. Sen sijaan väärät kristukset keskittyvät muuhun – tähän aikaan maailmassa – siunauksiin, hyvinvointiin – sanalla sanoen aivan muuhun kuin Herraan itseensä. Tämä on selkeä tuntomerkki. Ja vielä: mitä lähemmäs tullaan Herran paluuta, niin myös eksytykset tulevat voimakkaammiksi. Nimittäin hieman edempänä Herra Jeesus sanoo (j. 24): Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Eli edes ihmeet eivät ole merkkinä asian oikeasta tilasta.
Sitten Herra Jeesus jatkaa: (Matt. 24:6-8): Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua. Mitä me tiedämme synnytystuskista? Minä miehenä en tiedä niistä mitään kokemuspohjaisesti; te, jotka olette äitejä, varmaan osaisitte vastata enemmänkin. Mutta lukemalla oppii ja tulee kirjanoppineeksi ja sen nyt tiedän niistä, että ne synnytystuskat kasvavat loppua kohti niin voimakkuudeltaan kuin tiheydeltäänkin.
Luetun raamatunkohdan asiat – sodat, nälänhädät ja maanjäristykset – ovat jokainen käyneet voimakkaammiksi: sodista on tullut teknisen kehityksen myötä entistä enemmän totaalista ja tuhoavaa. I maailmansota oli ensimmäinen ns. totaalinen konesota. II maailmasota sitä voimakkaampi. Nälänhädät koskettavat yhä suurempia ihmisjoukkoja aikaa myöten. Maanjäristysten määrä on myös noussut samoin.
On myös muita asioita ympärillämme, mikä on voimistunut ja tihentynyt; katsotaan joitakin.
Maailman väestö: on arvioitu, että Jeesuksen aikana koko maailman väkiluku oli noin 200 miljoonaa ihmistä. Muutenkin maailman väkiluku pysyi sen jälkeen enintään 500 miljoonassa – nousten ja laskien – ja näin oli asianlaita, kunnes tultiin 1700-luvulle ja teollistumisen alkamiseen ja silloin lääketiedekin alkoi kehittyä. Ihmiskunnan väkiluku saavutti 1000 miljoonan eli yhden miljardin rajapyykin v 1804. Toinen miljardi tuli täyteen vuonna 1927. Nyt meitä on melkein 8 miljardia – alle sadassa vuodessa lähes 6 miljardia lisää.
Luonnonmullistukset: on tutkittu, että luonnonkatastrofit ovat vähintään nelinkertaistuneet kahdessakymmenessä vuodessa. Viime aikojen uutisista näemme, ettei niiden määrä näytä olevan vähenemässä – päinvastoin. Muistellaan nyt esim. valtavia maastopaloja eri puolilla maailmaa tai hurrikaanien lisääntymistä.
Velkaisuus: erityisesti valtioiden velat ovat paisuneet viime vuosikymmeninä. Tämä koskee sekä rikkaita että köyhiä maita. Hyvästä esimerkistä käy USA, jolla on enemmän velkaa kuin dollareita on olemassa. Myös tavalliset ihmiset ja yritykset ovat yleensä velkaantuneet paljon – vähintään tuplanneet velkansa viimeisen 15 vuoden aikana. Ja nyt meillä on päällä tämä korona – ja se näyttää kovasti kiihdyttävän velanottoa.
Tekniikka ja sen tuomat mahdollisuudet: Ennen 1900-luvun alkua matkustettiin lähinnä jalan tai hevosella – johonkin pääsi jo junalla. Harvoilla oli varaa matkustaa ja se oli hankalaa. Nyt viimeksi kuluneen runsaan sadan vuoden ajan meillä on olleet nämä hevosettomat vaunut ja lentokoneet käytössämme.
Selvimmin tekniikan ’paisuminen’ näkyy tietotekniikassa. Ensimmäiset tietokoneet rakennettiin 1940-luvulla. Opiskelin 1980-luvulla atk-alan ammatin ja silloin koulumme molemmat tietokoneet olivat suuria – ns. ykköskone oli usean vaatekaapin kokoinen ja sen piti olla ilmastoidussa huoneessa. Siinä oli ”ruhtinaalliset” 4 megatavua käyttömuistia. Sitten joskus 1990-luvun puolivälissä yhden gigatavun (eli n. 1000 megatavua) suuruinen tallennustila oli paljon. Silloin laskin kerran, kauanko menisi aikaa sellaisen määrän täyttämiseen; jos kirjoittaisi joka päivä 10 sivua A4:n kokoisia arkkeja täyteen. Lopputulos oli: n. 85 vuotta. Nyt useimmilla meistä on taskussaan kännykkä, johon mahtuu kymmeniä, jopa satoja gigatavuja tietoa ja ne ovat paljon tehokkaampia kuin viime vuosituhannen isot koneet.
Sotatekniikka on sitten vielä luku sinänsä. Siitä riittänee mainita, että yhdellä nykyaikaisella ydinsukellusveneellä on enemmän tulivoimaa kuin 2. maailmansodassa tiputetuissa pommeissa yhteensä. Herran Jeesuksen sana on nykyisin ihan tosi (Luuk. 21:24): Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa.
Mutta hyviäkin asioita on tapahtunut: evankeliumi on tavoittanut ihmisiä ihan eri tavalla kuin ennen. Kristityiksi tulevien määrä kasvaa; on arvioitu, että 1800-luvulla tuli 100 ihmistä päivässä, 1900-luvulla noin tuhat ja vuonna 2010 175 000 henkeä päivässä. Raamatunkäännöksiä eri kielille oli 1800-luvulla 71; nykyisin valmiina on 2100 ja 1900 osittain.
Näistäkin näemme, kuinka Herran Jeesuksen kuvaamat synnytystuskat ovat jo alkaneet – voi sanoa, että jo kauan sitten.
Toinen asia, johon Herra Jeesus viittaa tulemuksensa yhteydessä, löytyy jj. 37-39: Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Millaista oli Nooan päivinä? Se näkyy tuossa luetussa kohdassa, mutta myös tässä: 1. Moos. 6:11: Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Ainakin minusta on hyvin selvää, että nykypäivänä maa on täynnä väkivaltaa. Ei vain fyysisessä maailmassa vaan myös erilaisten tietokonepelien muodossa, joissa niin monessa pelataan sotaa ja väkivaltaa. Silläpä sitten ihmiset turtuvat siihen – kun olen nähnyt joskus jonkun pelaavan noita pelejä ja hämmästynyt sitä, kuinka realistisen oloisia ne ovat – ikäänkuin pelaaja on siinä pelissä itse aivan sisällä mukana.
– –
Me elämme nyt laodikealaista aikaa. Se ei ole vain sitä, että seurakuntiinkin hiipii ’ihmisoikeudet ensin’ -ajattelu – eikä Herran – ja tehdään ihmisen mielen mukaisia ratkaisuja – vaan myös sitä, että kuinka paljon meidän uskovienkin mielen täyttää – joululaulun sanoin: ’suun ruoka, juoma, meno muu’, jolloin Herra Jeesus unohtuu, rukouselämä jää. Siitä Herra itse nuhteli ja kuritti Laodikean seurakuntaa – rakkaudessa – koska Hän siinä kohdassa sanoo, että jokaista, jota Hän pitää rakkaana, Hän kurittaa. Sivuhuomautuksena: tämäkin ajatus kurituksesta on nykypäivänä aivan vieras. Me emme enää ymmärrä, että kurituksessa on hyvä ja ohjaava puolensa. Herra tahtoo ohjata meitä oikealle tielle nimensä tähden – varsinkin, kun meidän pitäisi olla nyt entistä enemmän Hänen kanssaan Hänen tulonsa odotuksessa – viisaiden neitsyiden tavoin pitää öljyä myös astiassa. Herra – auta meitä tekemään parannus tästä – tästä Sinun laiminlyömisesi synnistä. Että olisimme valmiit, kun Sinä tulet.
Tämä aika on tosiaan tätä: 2. Tim. 3:1-5, 13: Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. …. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen. Rintamalinjat ovat muotoutumassa: pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, mutta meidän, joita kutsutaan Hänen omikseen, pitäisi kasvaa (2. Piet. 2:18) meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Muistetaan sitä tilannetta, jossa Herra Jeesus oli Martan ja Marian luona (Luuk 10:38-) – kuinka Maria viipyi Jeesuksen jalkojen juuressa kuunnellen häntä. Kun todellakin on niin kuin Jeesus sanoi Luuk 10:42:ssa: tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois. Luetaan myös Joh. 12:26: Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. Tarpeellisia on – yksi ainoa. Jeesus. Hänen tuntemisensa omana Vapahtajana. Hän haluaakin kutsua meitä omiaan – ei niinkään palvelijoiksi – vaan ystäviksi. Tulee mieleen se, että olemme liitossa Hänen kanssaan – ja se tarkoittaa sitä, että Hänessä meillä on kaikki se, mitä Hänellä on. Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa. Oma rukoukseni on usein Herran edessä – erään laulun ensi sanoin: ”Tule kaikeksi mulle, Herra Jeesus!”
Silloin kun näin on, niin toteutuu Sana (Ps. 73:25): Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Ja myös Ps 91:ssä oleva lupaus koskee Hänen omiaan. Luetaan se. Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. – Sillä: ”Sinä, Herra, olet minun turvani”. -Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. – ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.”
Vaikka Sana sanookin, että meillä on tässä maailmassa ahdistus – ja silloinkin Herra sanoi, että meidän tulee olla turvallisella mielellä, koska Hän on voittanut maailman – niin Hän on luvannut pitää meistä huolen. 1. Piet. 5:6,7: Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen”. Fil. 4:6,7: Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Niin – Sana sanoo, että maailmassa meillä on ahdistus, kuten sanoin. Kyllä asia on niin, että Matt 10:24, 25: Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään! 1. Piet. 4:12 – 14: Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.
Vaikka nämä lukemani kohdat eivät lihan korviin kuulosta miltään herkulta, niin silti – Pietarin tapaan: iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia. Uskon, että siinä piilee myös sitä Herran Jeesuksen tuntemisen salaisuutta – syvemmin. Kysymys ei nyt ole siitä, että joutuisimme ristiinnaulituiksi, kuten hän – vaan, että Kristuksen kärsimykset tulevat osaksemme hyvin monimuotoisina. Jokaisella on oma tiensä tässä. Kullakin on oma ristinsä. Tyytykäämme siihen, mihin Herra on meidät itsekunkin kutsunut. Kun Hän on kuitenkin johdattamassa meitä omiaan kaitaa tietä kohti Taivaan kotia. Room. 8:18: Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
Mutta vielä olemme täällä ajassa. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa Hänen kasvojensa eteen riemulla. Sillä Hän pitää meistä huolen myös täällä kaikkina elinpäivinämme – niinkuin Hän lupasikin olla joka päivä kanssamme – vaikka ajallisessa mielessä maailman tila näyttää synkältä. Siitä huolimatta: Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”.
Amen.
Juha Leikas