Silmieni eteen avautui näky kahden-kolmen vuoden takaa. Ajelimme vaimoni Tuulan kanssa Sipoosta Mikkeliin. Päätimme poiketa normaalilta reitiltämme (moottoritieltä) ajelemaan vanhalle Helsinki-Mikkelin tielle. Heinolan jälkeen eksyimme tieltä kapoisalle soratielle ja vähän aikaa ajettuamme tulimme pieneen kylään. Silmieni eteen avautui suuri viljapelto; pellolla oleva vilja oli kauttaaltaan mennyt täysin lakoon ja tummunut runsaiden sateiden vaikutuksesta. Tänään kun näin tämän näyn vuosien takaa uudelleen, niin eteeni avautui uutena näkynä isokokoinen pöytä, jonka päälle oli laitettu ruokatarvikkeita. Pöydän ympärille ilmestyi paljon ihmisiä, jotka ahnehtivat sylikaupalla itselleen näitä ruokatarvikkeita. He menivät pois ja hetken päästä taas palasivat hamstraamaan lisää ja veivät sylikaupalla. He eivät välittäneet kenestäkään muusta kuin vain itsestään. Kauempana oli vanhuksia, sairaita, vammaisia sekä muita, jotka eivät kyenneet tulemaan hakemaan itselleen mitään siitä pöydästä, ja vaikka he olisivat pystyneetkin, niin he eivät olisi päässeet sen itsekkään ihmismuurin läpi. Sitten pöydän äärelle ilmestyi tummaihoinen nuorukainen, joka rippeiksi jääneistä ruokatarvikkeista, mitä pöydälle oli jäänyt, keräsi niitä syliinsä ja lähti viemään kauempana oleville ihmisille ja jakoi heille kullekin siitä mitä hänellä oli jaettavaksi jäänyt. Mutta hänelle itsellensä ei jäänyt mitään.
Herran sana, joka liittyy aiemmin kokemaani ja tämänpäiväiseen näkyyn.
Pian näiden päivien jälkeen näemme tässä maassa ja maailmanlaajuisen nälänhädän, kun tulee sellaiset sääolosuhteet, luonnonmullistukset, jotka tuhoavat kauttaaltaan kaiken, minkä ihminen on kylvänyt leveämmän leivän toivossa. Se vähä, mitä saadaan jaettavaksi, sen ahneimmat ihmiset itsekkyydessään hakevat vain itselleen eivätkä ajattele ketään muuta. Olen tässä kaikessa halunnut opettaa Minun lapsiani luottamaan Minun armooni ja oikeudenmukaisuuteni niin, että Minä huolehdin teidän jokapäiväisen leipänne ja vaatteet ja kaiken sen, mitä Minun lapseni tarvitsevat. Myös haluan valmistaa teidät siihen hetkeen, jona nämä asiat tapahtuvat teidän silmienne edessä. Muistakaa Israelin kansaa, kuinka Minä pidin huolen kansastani 40 vuoden vaelluksen aikana. Joka päivä Minä annoin heille mannaa, viiriäisiä ja vettä, paitsi lauantaina he saivat korjata kaksinkertaisen annin myös sapatin varalle. Myös heidän vaatteensa ja jalkineensa eivät kuluneet tai muutoin hajonneet. Tämä kertomus on myös teille vahvistukseksi oleva.
Antero Keinänen