Saarnani aiheena on Hesekielin kirjassa esitetty kohta: Millä eri tavoilla ihmiset vastaanottavat Jumalan ilmoituksen? Lähinnä käsittelyssä on se, miten ihmiset vastaanottavat profetioita, näkyjä, ilmestyksiä, unia, ja muita Jumalan yksilöllisiä ilmoituksia. Tällaiset ilmoitukset on tietysti arvosteltava ja arvioitava, ovatko ne Jumalasta. Mutta jos ja kun viesti tai ilmoitus on Jumalalta, kuinka ihmiset ottavat sen vastaan?
Hesekielin kirjan luvussa 33 kerrotaan siitä, mitä Jumala sanoi profeetta Hesekielille. Juudan kansasta osa oli jo viety pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Hesekiel toimi siellä olevan juutalaiskansan keskuudessa profeettana. Jumala sanoi Hesekielille, että kansaa tulee kyllä kuuntelemaan tämän profetioita ja sanomaa, mutta he eivät tee muuta, kuin vain kuuntelevat.
Hes. 33:30-33 : Ja sinä ihmislapsi! Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinänvierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat keskenään, toinen toisellensa, näin: ’Lähtekäämme kuulemaan, millainen sana nyt on tullut Herralta’. He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä. Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu; he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan. Mutta kun se toteutuu – ja katso, se toteutuu – silloin he tulevat tietämään, että heidän keskuudessansa on ollut profeetta!
Minkälaiset meistä itse kunkin motiivit ovat Jumalan ilmoituksia ja sanomia kohtaan? Millaiset ovat omat asenteemme? Menemmekö katsomaan ihmistä ja kuuntelemaan, mitä hän meille sanoo? Vai osaammeko kiinnittää sydämemme ja ajatuksemme Herraan? Tutkimmeko, onko tämä puhe Herralta? Vai käymmekö vain tilaisuuksissa, ja lähdemme kotiin, unohtaen, mitä Herran palvelija on puhunut? Otammeko ilmoituksen Jeesukselta tulleena, ja muutamme tarvittaessa elämämme asioita, teemme parannusta jne? Vai jääkö se meille ”rakkauslauluksi”, joka ei saa mitään pysyvää aikaan?
Seurakunta, joka ei ojentaudu Herran sanan mukaan, on kuin Hesekielin ilmestyksen mukaiset kuivat luut. Hesekielin 37. luvussa kerrotaan kuolleista luista ja niiden elpymisestä eloon.
Hes 37:1-5 : Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. Ja hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso, ne olivat hyvin kuivia. Niin hän sanoi minulle: ”Ennusta näistä luista ja sano niille: ”Kuivat luut, kuulkaa Herran sana. Niin hän sanoi minulle: ”Ennusta näistä luista ja sano niille: ’Kuivat luut kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra Herra näille luille: Katso minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi.
Seurakunta voi olla hyvinkin kuolleessa tilassa, mutta Herran Hengen vaikutuksesta elpyä eloon jälleen. Jokainen meistä voi arvioida omaa hengellistä tilaansa. Olemmeko ns. kuivia luita? Vai haluammeko ojentautua Hesekielin näyn mukaan niin, että kuivat luut tulevat yhteen, tulee liha ja nahka, neljältä suunnalta puhaltaa tuuli, ja luut heräävät eloon jälleen. Jumalan tahto ei ole se, että olemme kuivia, kuolleita luita. Hänen tahtonsa on se, että ojentaudumme Jeesuksen sanojen mukaan palvelemaan elävää Jumalaa.
Taitaa olla ihmisille tyypillistä se, että kuullaan kyllä, mutta ei tehdä mitään. Raamattu puhuu monessa muussakin kohdassa siitä, kuinka ihmiset ovat kuuroja kuulemaan. Jumalan tiet ovat erilaiset kuin mitä ihmisen järki voi ymmärtää. Ihminen ei joko a) ymmärrä, vaikka haluaisikin ymmärtää tai b) ei halua ottaa vastaan ilmoitusta, koska se ei ole ihmiselle mieleinen. On myös ihmisiä, jotka haluavat tietää ja oppia Jumalan asioista. Mutta he eivät vain pysty käsittämään Jumalan ajatuksia. Esimerkkinä tästä on Nikodeemus, joka vieraili Jeesuksen luona salavihkaa. Hän oli Israelin hallitusmiehiä, uskonoppineita, mutta ei käsittänyt, mitä Jeesus puhui.
Joh 3: 1-10 : Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle:”Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa.” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?” Jeesus vastasi:”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi npäästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha: ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle:”Kuinka tämä voi tapahtua?” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!
Jumalan ilmoitus on usein sellaista, jota ihmismieli ei voi käsittää. Tästä kerrotaan Roomalaiskirjeen 11. luvussa.
Room.11:33-34 : Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen! Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa.
Korinttilaiskirjeessä kerrotaan siitä, kuinka vaikeaa niin sanotun maailman on ymmärtää Jumalan viisautta. Eivät sitä monesti ymmärrä myöskään uskovat.
1. Kor. 2:6-9 : Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet – vaan, niin kuin kirjoitettu on: ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut, ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”.
Jumalan ilmoitus voi jäädä huomioimatta ja syrjään myös sen takia, ettei se ole ihmisille mieleen. Esimerkiksi Jeesus ei täyttänyt odotetun Messiaan ihannekuvaa tuon ajan ihmisten mielestä. Eikä taida olla nykyajan ihmistenkään mieleen. Paavali puhui Roomassa ollessaan paikkakunnan juutalaisten johtajille. Hän puhui aamuvarhaisesta iltamyöhään heidän kanssaan ja todisti Mooseksen laista lähtien, että Jeesus on Messias. Siitä huolimatta vain osa heistä uskoi. Tästä tuohtuneena Paavali lausui heille seuraavat sanat, jotka on esitetty Apostolien teoissa.
Apt. 28:26-27 : …’Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, että he eivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Lopuksi: Kun Hesekiel kertoi kuulijoilleen Herran sanomaa, ei ollut tarkoitus, että kuulijat kuuntelevat ja unohtavat sanan saman tien. Oli tarkoitus, että nämä ihmiset olisivat tehneet parannusta. Tilanne tuolloin oli veitsen terällä oleva. Osa juutalaisista oli jo siirretty Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen, Hesekiel mukaan lukien. Osa kansasta oli vielä Juudassa ja Jerusalemissa. Näistä tapahtumista kiinnostuneet voivat lukea lisää esim. 2 Aikakirja luku 36.
Nebukadnessar piiritti Jerusalemia samoihin aikoihin, kun Hesekiel sai sanomia parannuksenteosta Herralta. Hän sai myös lohdutuksen sanomia välitettäväksi kärsivälle kansalle. Hesekiel 33:21 kerrotaan, kuinka pakkosiirtolaisten keskuuteen Baabeliin tuli pakolainen kertomaan, että Jerusalem on valloitettu. Tilanne oli äärimmäisen tärkeä ja merkittävä. Mikäli Juudan kansa olisi noina aikoina kääntynyt Jumalan puoleen ja tehnyt parannusta, Jumala olisi voinut säästää kansansa pakkosiirtolaisuudelta ja tuholta. Mutta kansa ei ollut halunnut kuulla Herran profeettojen sanomia, ei myöskään Hesekielin sanomia.
Mitä opittavaa näistä tapahtumista voi olla nykyajan seurakunnalle ja uskoville? Jumala antaa ilmoituksia ihmisille monin eri tavoin. Näyt, ilmestykset, unet, profetiat jne. Kaikista keskeisintä yksilöihmisten ja seurakunnan kannalta on se, ettei jäädä elämään profetioiden ja sanomien varassa. Ei jäädä maiskuttelemaan, että onpa hyvä sana tai onpa huono sana.
On tärkeää, että Jeesus voisi vaikuttaa haluamiaan asioita Jumalan sanomien ja ilmoitusten kautta. Seurakunnan jäsenet ojentautuisivat, ja syntyisi hengellistä kasvua koko seurakunnassa. Aina ei ole kysymys parannuksenteosta. Mutta sanoma voi sisältää merkittäviä asioita, jotta Jumalan kansa osaisi valita oikeita asioita ja tehdä oikeita ratkaisuja toimiessaan Jumalan valtakunnan hyväksi. Tässä on varmasti meille kaikille opettelemista. Jos ihminen ei ymmärtämättömyyttään osaa valita oikein, asia on aivan eri, kuin jos tahallaan valitsee väärin. Herra antakoon meille kaikille voimaa ja viisautta valita Herran tahdon antamia teitä ja ratkaisuja – silloinkin kun ne eivät ole meidän mieleisiämme.
Antero Keinänen