”Hengen voimaa, sitä tarvitaan. / Hengen voimaa yhä uudestaan. / Jumalan kansa, vyöttäydy voimaan / Hengen voimaan Pyhän Karitsan.
Löysin Raamatusta vain yhden kohdan, joka puhuu suoraan uudesta voimasta – tämän päivän aiheesta. Se löytyy Jes 40:stä, viimeisestä jakeesta (31). Luetaan myös vähän edempää (27-31): Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: ”Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta”? Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.
Kun tätä Sanan paikkaa jää lukemaan, niin kyllä se tutulta tuntuu – vaikka emme välttämättä noilla sanoilla. ”Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta”. Siis ajatus siitä, että Herra ei ole kanssani esimerkiksi ahdistuksessa, jonka kohtaan. Että olen jäänyt yksin. Tämä on kiusaus. Tai uskon koetus. Näin ajatellessa katsomme näitä näkyväisiä – omia tunteita. Niistä emme löydä oikeita vastauksia. Silläpä Herra tässä Sanassa suorastaan ihmetellen kysyy – Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut. Miksi sinä, joka olet lapseni, epäilet? Kun meillä on turvanamme Herra – joka on Kaikkivaltias – joka on luonut maan ääret, luonut kaiken. Auta Herra meitä aina odottamaan apua Sinulta.
Kysyy siis uskoa. Rakastava Jumalamme on iankaikkinen, kaiken Luoja. Hallitsee kaikkea aina. Ei Hän väsy eikä näänny. Muistetaan Ps. 121: Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti. Mutta seuraava sana kysyykin jo enemmän uskoa meiltä: Hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Me emme aina ymmärrä Hänen teitään – josta puhuu Jes. 55:9: Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Ja Hänen tiensä ovat aina parhaat.
Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy. Nuorukaisiin ja nuoriin miehiin liitetään helpostikin voima, mutta heidänkin voimansa on rajallinen – hyvin rajallinen varsinkin verrattuna siihen voimaan, joka luvataan Herraa odottaville. Sitä verrataan kotkaan, joka kohottaa siipensä. Siinä kun tulee tuuli – Pyhän Hengen tuuli – niin ei muuta tarvita: kotka kohoaa ilmaan ja yhä vain korkeammalle vain pitämällä siipensä auki.
Jonkinlaisen kokemuksen tästä voisi kokea, jos lähtee riippuliitimellä ilmaan. Ymmärtääkseni lähdetään korkealta (tai hinataan) ja sitten aletaan etsiä sellaisia nousevia ilmavirtauksia. Sellaisessa virtauksessa voi nousta todella korkealle – kilometrienkin korkeuteen. Luin tapauksesta, jossa myrsky tempasi varjoliitäjän yli 9 km korkeuteen. Aivan ihme oli, että selvisi hengissä, kun niin korkealla ei ole enää terveellistä.
Tietyllä tapaa tämäkin muuten kuvaisi tilannetta. Herraa odottava saa uuden voiman, joka nostaa uskovan tavallaan tilanteen yläpuolelle. Ei tule katsoa olosuhteisiin, vaikeuksiin, myrskyyn – vaan Herraan, jolle kaikki on mahdollista. Lopultakin olemme Hänen kädessään.
Toinen, missä Jumalan voima tulee esiin, on evankeliumi. Luetaan Sanaa: 1. Kor. 1:18- 29. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
Room. 1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. 1. Kor 15:1-7 Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.
Sana saa puhua. Evankeliumissa on voima. Sen voimasta me itsekukin olemme saaneet tulla uskoon, kun olemme Herran armosta saaneet sen vastaanottaa. Ja vaikka olisimme olleet kuinka kauan uskossa, niin tarvitsemme evankeliumin kuulemista – voimaksemme vaellukseen. Sinullekin kuulijani, joka et vielä tunne Herraa Jeesusta Vapahtajanasi, kuuluu tämä kutsu: Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan. Joh 3:16: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Apt. 16:31b: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi”.
Evankeliumi on Jumalan voima!
Kolmas asia, jossa Jumalan uusi voima saa tulla esille: 2. Kor. 12:9,10: Ja hän (Herra) sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.
Ihmeellisesti Herra voi käyttää heikkouttamme. Tähän sopii myös tuo luettu Sana: Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Meistä voi tuntua siltä, ettei mikään näyttäisi muuttuvan, mutta jo se, että olet Herran Jeesuksen oma – eli Herra Jeesus asuu sinussa Pyhän Henkensä kautta, eli olet Kristuksessa, niin sinulle tämä Sana: 2. Kor. 5:17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Olet uusi luomus, Jumalan voimasta. Tai kun Herra Jeesus sanoo: (Joh. 7:37, 38) Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Meillä on uutta luova Jumala.
Viimeiseksi – vaan ei vähäisimpänä: Jumalan uusi voima tulee esille uskoon tullessa. Luetaan Joh 1:12: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Niinkuin Antero puhui kaksi viikkoa sitten, että hän ei voinut tulla uudelleen uskoon milloin tahtoi – vaan vasta sitten, kun oli Herran aika.
Tässä yhteydessä voisi olla sopiva oma uskoontuloni. Siitä on kulunut jo aikaakin – tuolta 1970-luvun lopulta. Ennen rippikoulua kävin kyllä koulun rukouspiirissä, mutta en silloin edes ymmärtänyt asian ydintä. Koulun uskonnon oppikirjassa oli kerran kuva, joka kuvasi Herran Jeesuksen vaihtoehtoja: oli tie, joka haarautui kahtia. Toisen tien päässä oli kuninkaallinen kruunu ja toisen päässä risti. En ymmärtänyt, miksi Jeesus valitsi ristin. Vasta rippikoulussa kuulin ja ymmärsin ensi kerran, miksi Jeesus valitsi ristin – meni sinne. Minun tähteni – syntieni sovittamiseksi ja minun lunastamiseksi. Silloin jo Jumala kutsui, mutta en vielä uskoon tullut. Kului vielä joitakin kuukausia, kun tulin kipeäksi. Luulin, että se tauti – nuhakuume – olisi kuolemaksi, joten se pisti miettimään. Tiedän, mihin joutuisin ilman Jeesusta – ja rukoilin Häntä yksinkertaisesti siinä: ”Tässä olen, Herra – ota minut omaksesi, jos kelpaan Sinulle.”
Tiesin Hänen vastanneen rukoukseeni, koska siinä samassa sain rauhan ja levon. Ja myös tietoisuuden siitä, että vaikka olisinkin kuollut tuolloin, niin Herran armosta olisin Taivaan Kotiin mennyt. Mutta eipä ollut vielä sen aika. Tässä vielä olen – samoin Herran armosta.
Alussa esillä olleen laulun sanoin: ”Hengen voimaa, sitä tarvitaan. / Hengen voimaa yhä uudestaan. / Jumalan kansa, vyöttäydy voimaan / Hengen voimaan Pyhän Karitsan. Jumalan uutta voimaa tarvitsemme koko uskonelämämme ajan – aivan kaikessa. Uskoon tullessa. Uskossa kasvamisessa. Evankelioinnissa ja kaikessa hyvässä työssä, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut (Ef. 2:10): Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Amen