Ystävä kehotti katsomaan tv7:sta ohjelmasarjaa, jonka nimi on Raamattu ja ihmiskunnan tulevaisuus. Se käsittelee mm Jeesuksen paluuta toisen kerran. Minusta se oli hyvä ja herättävä. Minun ei tarvinne toistaa sitä, mitä siellä opetettiin, mutta on kuitenkin hyvä, että tätä asiaa ja aihetta pidettäisiin taas esillä seurakunnassa. Tärkeä asia – josta opettaminen on jäänyt vähiin nykyisin seurakunnan keskellä.
Mistä tämä johtuu?
Tulee mieleen, että olemme siinä ajassa, jolloin morsiusneidot nukkuvat ennen sulhasen paluuta. Osalla heistä oli asiat kunnossa eli öljyä lamppujen lisäksi myös astioissa, osa ei ollut varautunut.
Yleisesti ottaen monet merkit ja tapahtumat ympärillämme kertovat, että lähellä ollaan. Yhä lähempänä on se aika, josta Herramme sanoo (Luuk. 21:28): Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
Toki samoin on sanottu jo aiemminkin ja silloin myös monet merkit olivat yhtä lailla esillä kuin nyt. Mutta jos jo silloin oli ns rauta kuumaa, niin nyt se on vielä kuumempaa. Jos synnytystuskat ovat alkaneet jo aiemmin, niin nyt vielä enemmän jo supistelee. Vielä emme ole siinä ahdistuksen ajassa – vaikka jo nyt onkin ollut viime aikoina esim tätä tukahduttavaa hellettä – josta tulee mieleen Ilmestyskirjassa oleva lupaus, että perillä ei ole mitään hellettä (Ilm 7:16). Sekin on merkki, kun luonto mullistelee tällä tavalla. Rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Tämän kaiken pitäisi tehdä meissä sitä, että olisimme aina valmiina Herraa varten.
Tätä aihetta miettiessäni mieleeni tuli ajatus, kuinka juutalaiset häät vertautuu Karitsan häihin. Löysin sitten tähän liittyvän opetuksen kiteytettynä ja kysyin siitä myös srk:mme juutalaisasiantuntijalta Reijolta kommenttia. Kun hän totesi sen pitävän mielestään kutakuinkin paikkansa, niin otan tämän aiheeksi.
Ensimmäinen vaihe on sellainen, että sulhasen isä aloittaa avioliiton järjestämisen (shiddukh). Hän valitsee morsiamen ja sulhanen hyväksyy tämän valinnan. Nykyisin tehdään myös niin, että tehtävä annetaan erityisille avioliiton järjestäjälle, joka vanhempien pyynnöstä etsii naimaikään tulleelle sopivan puolison. Tästä on olemassa tarina, jonka avioliiton järjestäjä lukeutunee ammattikuntansa ehdottomaan huippuun:
– Haluan järjestää poikasi avioliiton, sanoo avioliiton järjestäjä köyhälle miehelle.
– En koskaan puutu poikani elämään, köyhä mies vastaa.
– Mutta tyttö on lordi Rothschildin tytär.
– No, siinä tapauksessa…
Seuraavaksi avioliiton järjestäjä menee lordi Rothschildin luo.
– Minulla on aviomies tyttärellenne.
– Tyttäreni on liian nuori mennäkseen naimisiin.
– Mutta nuori mies on jo Maailmanpankin varapääjohtaja.
– Ah, no siinä tapauksessa…
Lopuksi avioliiton järjestäjä menee tapaamaan Maailmanpankin pääjohtajaa.
– Suosittelisin teille erästä nuorta miestä varapääjohtajaksenne, avioliiton järjestäjä sanoo.
– Meillä on jo liikaakin varapääjohtajia.
– Mutta tämä nuorimies on lordi Rothschildin vävy.
– No, siinä tapauksessa…
Kun nyt sitten ehdokaskumppanit on löytyneet, he tapaavat useita kertoja saadakseen käsityksen siitä, ovatko he oikeita toisilleen.
Tämä shiddukh on siis alunperin isän aloittama. Meille tämä näkyy siinä, että Isä valitsee meidät morsiameksi Jeesukselle ja Jeesus hyväksyy valinnan. Joh. 10:29: Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Joh 15:16:Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Seuraava vaihe on avioliittosopimus (ketubah). Sitä pidetään olennaisena osana perinteistä juutalaista avioliittoa, ja siinä hahmotellaan sulhasen oikeudet ja velvollisuudet morsiamen suhteen. Se tehdään kirjallisesti morsiamelle lupaukseksi, että se täytetään. Meille tämä avioliittosopimus on Jumalan Sanaan kirjoitettu Uusi liitto, jossa Vanhan Testamentin lupaus täytetään.
Seuraavaksi pari murtaa leivän ja he juovat maljasta sinetöidäkseen kihlauksen (kiddush) ja uuden liiton. Meille Jeesus mursi leivän ja joi maljasta viimeisellä ehtoollisella ja sinetöi uuden liiton Hänen veressään. Matt. 26: 27-29: Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” Luuk. 22:14-20: Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa. Ja hän sanoi heille: ”Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin; sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa”. Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.” Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.” Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
Sitten sulhanen maksaa hinnan (mohar) osoittaakseen morsiamelle rakkautensa häntä kohtaan. Mohar oli alun perin morsiamen ostohinta, jonka sulhasen isä maksoi morsiamen isälle ja edelleen hyvä isä antoi sen morsiamelle. Muinaisina aikoina avioliitto ei ollut kahden henkilön välinen sopimus, vaan kahden perheen välillä.
Sulhanen antaa morsiamelle sen lisäksi myös rakkaudenlahjoja (mattan).
Meille Jeesus, sulhasemme, antaa morsiuslahjanaan rakkautta, ikuisen elämän, rauhan, jne. Joh. 10:27-29: Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Joh.14: 13,14,27: Ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen. … Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Kun kerran moharin maksoi isä, niin Isä antoi meidän edestämme ainoan Poikansa, Jeesuksen. Voisin ymmärtää tämän myös sitä kautta, että Jeesus sanoi, että Isä ja Hän ovat yhtä. Jeesus maksoi hinnan meistä ristillä. Tämä osoittaa meille – morsiamelle – ettei ole suurempaa rakkautta. 1. Kor. 6:20: Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. Joh. 15:13: Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.
Aiemmin mainittua moharia ei aina maksettu käteisenä. Joskus se maksettiin luontoissuorituksena tai palveluna. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Abrahamin palvelija pyytäessään Rebekkaa naimisiin Iisakin kanssa, ”otti esille hopea-ja kultakaluja sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myöskin hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja.” (1. Moos 24). Palvelija antoi näin mattanin Rebekalle ja moharin hänen veljelleen ja äidilleen.
Isä antaa morsiamelle morsiuslahjoja (shiluhim) varustaakseen hänet uutta elämää varten, perinnöksi. Meille annetaan Pyhän Hengen lahjoja ja hengelliset lahjamme ovat Isältä meille uudessa elämässä Hänessä ja Hänen kanssaan. Joh 14:16,17: Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. 2. Kor 1:21,22: Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme. Gal 5:22: Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Seuraavaksi sulhanen pitää lupauspuheen morsiamelleen, että hän tulisi hakemaan hänet pian. Tämä Jeesuksen puhe meille – morsiamelleen – että Hän tulee uudestaan meitä varten pian, on Joh 14:1-3: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.”
Seuraava vaihe on, että sulhanen valmistelee paikkaa morsiamelleen ja rakentaa uutta huonetta isänsä taloon. Tähän viittaa sama raamatunkohta kun edellä.
Sitten on myös niin, että isä on ainoa, joka tietää päivän tai hetken, jolloin sulhanen palaa morsiantaan varten. Sanassa on meille morsiamelle Mark 13:32,33: Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä. Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.
Sitten morsian ottaa puhdistavan kylvyn (mikveh); hebrealainen sana vastaa kastetta. Meidät kastetaan Pyhässä Hengessä. Apt. 1:5 : ”Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.”
Morsiamen naimattomat ystävät eli morsiusneidot hoitavat morsianta ja antavat valoa sulhaselle, joka tulee kuin varas yöllä. Me valmistaudumme morsiamena antamalla oman valomme loistaa, joten morsian on valmis sulhasta varten, joka tulee kuin varas yöllä. Matt 25:1-13: ”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ’Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat’. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ’Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.’ Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä’. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”
Kun ylkä tulee, palvelijat juoksevat edellä, että hän on tulossa puhaltamalla shofariin. Kun Jeesus, Ylkämme tulee, se tapahtuu pasuunan soidessa. Ilm. 4:1 : Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: ”Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva”. 1.Tess. 4:16,17: Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. 1.Kor. 15:51,52: Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
Sulhanen tempaa ja sieppaa morsiamensa pois. Jeesus tekee samoin morsiamelleen. Luuk 17:34-36: ”Kaksi naista on yhdessä jauhamassa: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään.” Aiemmin luettu tessalonikalaiskirjeen kohta sopii tähänkin.
Sulhanen vie morsiamensa kammioon: he yhtyvät (nissuin). Hääseurue odottaa ulkona, kunnes sulhanen kertoo bestmanille, että liitto on täydellistetty ja sen jälkeen he juhlivat seitsemän päivää. Samoin Jeesus vie meidät myös kammioonsa ja liitto täydellistyy ja sen jälkeen juhlimme Karitsan häitä (shavuah). Jooel 2:15,16: Puhaltakaa pasunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa. Ilm. 19:7-8: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.”
Pieni sivuhuomautus: Siitä asiasta, milloin Jeesus tempaa morsiamensa yläilmoihin, niinkuin tuossa 1. Tess 4:ssä on kuvattu, on paljon taitettu peistä: Jotkut ovat sitä mieltä, että se on ennen ahdistuksen ja vihan aikaa – siis noin seitsemän vuotta ennen Herran näkyvää paluuta – jotkut sitä mieltä, että se on sen puolivälissä – ja jotkut sitä mieltä, että on sen lopussa. Tästä juutalaisten häiden vertaamisesta tähän on opetusta, että se seitsemän päivän hääjuhla vertautuisi seitsenvuotisiin Karitsan häihin – eli koko ahdistuksen ja vihan ajan. Toisaalta – miksei se voisi olla myös oikeasti seitsemän päivää? Mieluummin teen niin, että kehotan olemaan aina valmiina, koska Herra sanoo paluunsa tulevan yllättäen niinkuin varas yöllä – enkä niinkään ala miettiä aikamääriä ja ehkä opettaisin väärin. Opettajan vastuu on iso.
Karitsan häiden jälkeen seuraa Herran Jeesuksen 1000-vuotinen hallintakausi Jerusalemissa ja myös Hänen omansa hallitsevat siellä. Morsiamen uusi koti on siis Jerusalem. Ilm. 21:1-4: Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Miika 4:1-5: Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat. Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.” Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä. Sillä Herran Sebaotin suu on puhunut. Sillä kaikki kansat vaeltavat jumalansa nimessä kukin, mutta me vaellamme Herran, meidän Jumalamme, nimessä aina ja iankaikkisesti.
Amen.