Mooses on kenties merkittävin Vanhan testamentin vaikuttajista. Hän on tunnettu henkilö islamin uskossa,ja juutalaisuudessa hänen asemansa on mitä keskeisin. Kristinuskossa hänet yhdistetään vanhan liiton johtohahmoihin, joiden toiminta edelsi uutta Kristusliittoa. Mooses ilmestyi Jeesukselle kirkastusvuorella yhdessä Elian kanssa (Matt. 17:3).
Johanneksen ilmestyksessä kerrotaan, että kristallimeren rannalla voittajat tulevat laulamaan ihmeellistä Jumalan palvelijan Mooseksen ja Karitsan laulua (Ilm. 15:3). Psalmi 90 on nimetty Mooseksen psalmiksi. Hän on jättänyt pysyvän jäljen monille inhimillisen elämän alueille kuten teologiaan, historiaan, oikeustieteeseen, kirjallisuuteen ja valtio-oppiin.
Mooseksen saaman koulutuksen kartoittamiseksi on käytävä läpi hänen elämänkaartaan ja sen tapahtumia. Mooses eli 120-vuotiaaksi (5. Moos. 34:7) noin 1200-luvullla eKr. Hänen elämänsä jakautuu kolmeen vaiheeseen, 40 vuotta Egyptissä, 40 vuotta erämaassa ja 40 vuotta erämaavaelluksella. Hän syntyi heprealaisen orjakansan keskuuteen Goosenin maakunnassa. Hänen isänsä Amram ja äitinsä Jookebed olivat molemmat leeviläisiä. Raamatussa mainitaan myös Mooseksen vanhemmat sisarukset Aaron ja Mirjam (2. Moos. 1. ja 2. luku; 2. Moos. 6:20; 2. Moos. 15:20).
Silloisen faaraon määräyksestä kaikki alle kolmivuotiaat israelilaisten poikalapset oli surmattava, sillä egyptiläiset pelkäsivät israelilaisia ja heidän lukumääränsä kasvua. Jaakobin jälkeläiset olivat kasvaneet Egyptissä olonsa aikana kokonaiseksi kansaksi.
Mooseksen äiti hoiti salaa poikaansa kolme kuukautta. Kun hän ei enää pystynyt salaamaan lasta, hän valmisti arkun ja vuorasi sen pihkalla. Äiti asetti lapsen arkkuun, ja laski sen Niili-virran kaislikkoon. Faaraon tytär löysi pikkulapsen, ja otti hänet kasvattilapsekseen. Mooseksen oma äiti Jookebed sai luvan toimia lapsen imettäjänä, kunnes poika vieroitettiin ja vietiin hoviin kasvatettavaksi. (2. Moos. 2. luku) Näin ollen Mooses sai olla elämänsä ensimmäiset vuodet oman äitinsä ja kansansa luona. Hän sai vaikutteita ja opetusta heprealaisten Jumalasta jo pienenä lapsena.
Faaraon hovissa Mooses sai aikakautensa parhaan mahdollisen kasvatuksen ja johtajakoulutuksen. Raamatun tekstien mukaan marttyyri Stefanus kertoi puolustuspuheessaan neuvostolle ennen kuolemaansa, että Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa (Apt. 7:22). Aikuistuttuaan Mooses meni tapaamaan heprealaisia kanssaveljiään. Hän näki egyptiläisen miehen hakkaamassa heprealaista miestä, ja kiihdyksissään tappoi egyptiläisen. Tapaus tuli ilmi, ja Mooseksen oli lähdettävä maanpakoon. (2. Moos. 2. luku) Jeesus sanoi, että joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu (Matt. 26:52). Näin kävi Mooseksen kohdalla, ja hän joutui katkeraan erämaakouluun 40 vuodeksi.
Egyptin hovin tunteva, parhaan johtamiskoulutuksen saanut prinssi yritti taistella kansansa puolesta omin voimin ja epäonnistui pahemman kerran. Mooseksella oli tuossa elämänsä vaiheessa kutsu auttaa omaa kansaansa, mutta aika ei ollut oikea. ”Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kättensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet” (Apt. 7:25). Hän toimi rohkeasti kansansa puolesta. ”Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faaraon tyttären pojan nimeä. / Hän otti mieluummin kärsiäksensä vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa,/ katsoen ”Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. (Hepr. 11:24-27)
Alkoi Mooseksen valmentautumisen toinen vaihe, neljäkymmentä vuotta kestänyt erämaakoulutus. Mooses pakeni Egyptistä Midianin maalle ja pääsi lammaspaimeneksi. Hän oli Midianin papin Jetron palveluksessa kaitsemassa hänen lampaitaan ja karjaansa. Hän perusti perheen solmimalla avioliiton Jetron tyttären Sipporan kanssa ja sai kaksi poikaa. (2. Moos. 2:21-22: 18:3) Midianilaiset olivat Aabrahamin toisen vaimon Keturan jälkeläisiä, ja palvelivat samaa Jumalaa kuin israelilaiset. Jetrolla oli vain tyttäriä, joten todennäköisesti hän oli hyvillään vävystä.
Egyptin hovin loiston keskeltä erämaahan lammaspaimeneksi… Kokemus on varmasti ollut järisyttävä ja tuskallinen. Hänen ensimmäisen poikansa nimi kertoo ehkä jotakin Mooseksen tunteista, sillä nimi Geersom tarkoittaa muukalaista. (2. Moos. 2:22) Mooseksella oli nyt aikaa miettiä omaa elämäänsä yksitoikkoisessa paimenen työssä.
Takana oli 40 vuotta Egyptin hovin antamaa maallista huippukoulutusta. Opettajina eivät olleet enää Egyptin hovin viisaat miehet, vaan määkivät lampaat. Mooses opiskeli ”alaisiltaan” kärsivällisyyttä ja valittamisen kestämistä. Hän oppi ”johtamaan joukkoja”, tekemään nopeita päätöksiä ja etsimään laidunpaikkoja. Säiden perusteella piti arvioida, oliko tulossa kenties myrsky. Lammaslauman reitit piti suunnitella levähdyspaikkojen mukaan.
Jumala ei tehnyt Mooseksen aiemmalla Egyptin koulutuksella yksistään yhtään mitään. Mooses oppi 40 vuoden aikana erämaassa selviytymisen taidon. Hän oppi taidon tulla luonnon kanssa toimeen, ja tästä oli suurta hyötyä matkatessa Israelin kansan kanssa erämaassa. Hän oppi toimimaan Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Tarvittiin sekä Egyptin että erämaan koulutus.
Lammaslauman paimentaminen oli kuin kansan paimentamista, mutta pienemmässä mittakaavassa. ”Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä” (Ps. 77:21).
”Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa! (Ps. 78:52). Hän joutui luopumaan suurista suunnitelmistaan ja olemaan uskollinen vähäisissäkin asioissa. Mooses oppi erämaassa selviytymisen ja johtamisen taitoja ja sai lisäksi rautaisen fyysisen kunnon.
Todellinen koetus alkoi vasta, kun hän lähti johtamaan kansaa Egyptistä luvattuun maahan. Jumala oli suunnitellut erinomaisen koulutuksen kansanjohtajalleen. Kovaa, raakaa työtä hellällä, rakkaudellisella sydämellä. Mooseksen peruskoulutus kansanjohtajaksi kesti 80 vuotta. Ensimmäisen koulutusjakson aikana Mooses sai Egyptissä inhimillistä viisautta ja taitoja, joita tarvittiin.
Toinen koulutusjakso osaltaan johdatti häntä kestävyyteen, pärjäämään luonnon armoilla karuissa olosuhteissa niukalla ravinnolla ja vedellä.
Hän oppi aineellisen hyvinvoinnin äärirajoilla elämistä. Samalla hän oppi huolehtimaan laumansa hyvinvoinnista, ravinnon ja veden saannista, suojautumisesta villipedoilta, selviytymisestä eri sääoloissa, säiden ennakoinnista, lauman reittien suunnittelusta jne. Kolmas koulutusjakso tapahtui silloin, kun Mooses jo oli Israelin kansanjohtajana. Koko erämaavaellus oli jatkuvaa oppimista ja lisäkoulutusta. Nykytermein sanottaisiin, että kyse oli täydennyskoulutuksesta. Herran enkeli ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa Hoorebin vuoren juurella ja antoi tälle käskyn lähteä vapauttamaan Israelin kansa Egyptistä (2. Moos. 3. luku).
Paimenreiteillään hän oli kulkenut kauas kotoaan saman vuoren luo, jolla hän myöhemmin sai kymmenen käskyä Israelin kansan leiriytyessä vuoren lähistöllä. Mooses oli niin nöyryytetty, että hän ei enää pitänyt itseään sopivana tehtävään, vaan hän halusi kieltäytyä. Herra ei muuttanut mieltään, mutta osoitti Mooseksen veljen Aaronin apuriksi ja ”puhemieheksi”, kun Mooses valitteli huonoa puhetaitoaan. Hän ei epäillyt, etteikö Jumalan kutsu olisi ollut todellinen. Mutta hän oli mielestään väärä mies, vääränä aikana ja väärässä paikassa (2. Moos. 3. luku).
Jumala antoi Moosekselle merkin siitä, että Hän on antanut käskyn ja lähettänyt Mooseksen Egyptiin vapauttamaan kansan. Kansa tulisi palvelemaan Jumalaa samalla vuorella, Siinailla (ts. Hoorebilla), missä Mooses nyt puhui Jumalan kanssa (2. Moos. 3:12).
Neljäkymmentä vuotta aiemmin Mooses oli halunnut vapauttaa Israelin, mutta Jumala ei. Nyt oli oikea aika, ja Jumala halusi vapauttaa Israelin, mutta Mooses ei. Jumalan antamat näyt, unelmat ja kutsumus voivat olla aivan oikeita ja Herran antamia, mutta ne toteutuvat vain Hänen ajallaan. Mooseksen saama koulutus tuli esille, kun ensimmäiset vastoinkäymiset alkoivat Egyptissä faaraon ja kansan luona. (2. Moos. luvut 5-11) Faaraon sydän ei heltynyt Mooseksen pyydettyä kansalle vapautta lähteä uhraamaan Herralle. Kävikin päinvastoin, ja tilanne muuttui pahemmaksi. Faarao lisäsi israelilaisten työtaakkaa. (2. Moos. 5. luku).
Mooseksen luonne oli muovautunut, ja hänen kärsivällisyyttään ja henkistä kestäväisyyttään oli koulittu erämaan oloissa. Hän ei lähtenyt karkuun, vaan osasi kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla ja hakea toimintaohjeet eri tilanteisiin Herralta. Pahimmillaan vastassa olivat Egyptin faarao, egyptiläiset ja israelilaiset, jotka napisivat Moosekselle kovennetusta pakkotyöstä. (esim. 2. Moos. 6. luku).
Jopa faarao joutui joissakin tilanteissa pyytämään rukousapua Moosekselta (mm. 2. Moos. 8:2,24). Tarvittiin päättäväisyyttä, rohkeutta ja kärsivällisyyttä, että Mooses uskalsi jatkaa vitsauksesta toiseen. Oli olemassa todellinen vaara ja mahdollisuus, että faarao surmauttaisi hänet. Kukaan tai mikään muu kuin Jumala ei voinut turvata hänen turvallisuuttaan. Tapahtumat olivat valtavia koettelemuksia paitsi kansalle, myös Moosekselle, varsinkin Punaisen meren ylitys uskonvaraisesti epätoivoisessa tilanteessa (2. Moos. 14. luku). Johtajuuskoulutusta täydennettiin erämaassa Israelin kansan vaeltaessa Luvattua maata kohden. Mooses sai apureikseen veljensä Aaronin lisäksi sisarensa Mirjamin. ”Minähän olen johdattanut sinut Egyptin maasta, vapahtanut sinut orjuuden pesästä; ja minä lähetin Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin käymään sinun edelläsi” (Miika 6:4). Mooses, Aaron ja Mirjam kuuluivat perustiimiin. Mooses sai lisäoppia apeltaan Jetrolta, miten estää loppuun palaminen kuluttavassa johtajan työssä (2. Moos. 18.luku). Jetro neuvoi eli nykytermein sanoen mentoroi Moosesta asettamaan kansan johtoon tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen hengen päämiehiä, jotta Mooseksen työtaakka helpottaisi (2. Moos. 18:24-26). Myöhemmin Mooses sai vielä avukseen 70 kansanvanhinta, kun hän valitti Herralle työtaakkaansa (4. Moos. 11. luku). Hyvät johtajat tunnetaan siitä, että he ymmärtävät tiimityön merkityksen. He eivät käytä niinkään sanoja ”minä” vaan ”me” Tiimityönä tapahtui myös Israelin johtaminen taisteluun amalekilaisia vastaan matkan alkuvaiheilla (2. Moos. 17:8-13). Mooses nousi vuoren huipulle ja piti käsiään ylhäällä, ja tällöin Joosuan johtamat israelilaiset olivat voitolla taistelussa. Mooseksen kädet väsyivät, jolloin amalekilaiset alkoivat päästä voitolle. Aaron ja Huur kannattelivat Mooseksen käsiä ylhäällä tämän istuessa kiven päällä. Israelilaiset voittivat amalekilaiset. Takaisinpaluuta ei ollut, vaan Mooseksen oli pakko jatkaa alkamallaan tiellä. Kansa vapautui orjuudesta, mutta Mooseksen ahdistukset jatkuivat. Hän kohtasi toistuvasti kansan katkeruuden ja vihamielisyyden itseään kohtaan (2. Moos. 14:11-12), nurinan ja moitteet (2. Moos. 15:24; 16:2; 17:2). Kansa ei halunnut totella häntä (2. Moos. 16:20). Joskus tilanne oli niin kireä, että Mooses joutui toteamaan: ”Kohta he jo varmaan kivittävät minut” (2. Moos. 17:4). Jopa Mirjam ja Aaron nousivat häntä vastaan (4. Moos.12. luku). Kansan joukossa oli myös henkilöitä, jotka lietsoivat avointa kapinaa Moosesta vastaan (4. Moos. 16. ja 17. luvut). Mooses ei pelännyt ottaa konflikteja käsittelyyn. Johtajien helmasynti on, että he usein pelkäävät organisaationsa tai joukkonsa voimahahmoja. Toisaalta on parempi työskennellä etevien ihmisten keskellä (vaikkakin he yrittävät syrjäyttää johtajansa) kuin keskinkertaisuuksien kanssa. Israelin kansa oli elänyt kauan aikaa orjuudessa. Kansa oli tottunut vallitseviin oloihin, ja tilanne oli vakiintunut. Ihmiset osasivat tehdä olonsa mahdollisimman mukavaksi, vaikka oloista valitettiinkin – olihan kuitenkin työtä ja ruokaa. Kansa oli orjuuteensa riittävän tyytyväinen, eikä osannut haaveilla paremmasta. He eivät edes yrittäneet vapautua, koska olivat niin tottuneet oloihinsa. Tarvittiin ulkopuolinen henkilö, joka herätteli kansaa.
Tähän tilanteeseen Mooses ilmestyi Egyptissä ja alkoi julistaa lähtöä Luvattuun maahan. Erämaavaelluksen aikana orjuuden aikainen rankka, mutta omalla tavallaan turvallinen elämäntapa muuttui. Vanhat pinttyneet käsitykset ja elämäntavat joutuivat kriisiin aavikon oloissa. Tällaisissa olosuhteiden vaihdoksissa piilee mahdollisuus muutokseen. Orjakansasta piti kasvaman vapaa, omiin valintoihin kykenevä kansa. Muutos ei ollut helppo, kuten erämaavaelluksen aikaiset tapahtumat osoittivat. Mooses sai vastaukset ongelmiin rukoilemalla, joko telttamajassa tai Siinain vuorella. Tapahtumat Luvatun maan rajalla olivat varmaankin Mooseksen kovimpia koetuksia (4. Moos. 13-14. luvut). Kanaanin maahan lähetettiin kaksitoista vakoojaa, joista kymmenen toi tullessaan epäuskoisen sanoman. He arvioivat, että israelilaiset eivät kykene valloittamaan maata. Joosua ja Kaaleb olivat vakoojista ainoita, jotka olivat sitä mieltä, että he pystyvät valloittamaan maan. Kansa uhkasi kivittää Joosuan sekä Kaalebin ja alkoi itkeä ja raivota, joutuen 40 vuoden sakkolenkille erämaahan. Hyvä paimen ei jätä lampaitaan edes niiden vikuroidessa, ei Mooseskaan. Mooseksen pinna paloi kerran, ja hän löi kalliota kaksi kertaa Herran tahdon vastaisesti, saadakseen kansalle vettä. Rangaistuksena tottelemattomuudesta Mooses ei päässyt Luvattuun maahan. (4. Moos. 20. luku) Israelin kansan käyttäytymisessä alkoi näkyä merkkejä siitä, että he olivat oppineet jotakin erämaavaelluksen aikana. Raamatussa kerrotaan Beerin kaivon tapahtumista (4. Moos. 21:17-18). Sen jälkeen he taistelivat amorilaisia vastaan annettujen ohjeiden mukaan ja voittivat. (4. Moos. 21. luku) Kärsivällisyys- ja tottelevaisuuskoulutus alkoi tuottaa tulosta?
Lopulta 40 erämaavuoden jälkeen oli aika astua Luvatun maan kamaralle. Silloin Herra käski Moosesta nousemaan Mooabin arolta Nebon vuorelle, Pisgan huipulle, vastapäätä Jerikoa (5. Mooses 34. luku). Mooses sai katsella Luvattua maata ennen kuolemaansa. Herra hautasi hänen ruumiinsa, eikä sitä ole löydetty tähän päivään mennessä. Juudan kirjeessä on mainittu erityinen yksityiskohta, että saatana jostakin syystä riiteli Mooseksen ruumiista Herran enkelin kanssa (Juud. kirje). Ennen kuolemaansa Mooses oli kouluttanut seuraajakseen Joosuan, joka oli seurannut vuosikymmenet uskollisesti Moosesta ja tämän antamaa esimerkkiä. Vuosikymmeniä aiemmin Joosua oli toiminut voitollisesti sotapäällikkönä taistelussa amalekilaisia vastaan. Hän ei ollut taipunut kivityskuoleman edessä, kun israelilaiset uhkailivat häntä Kanaanin maan vakoiluretken jälkeen. (2. Moos. 17. luku: 4. Moos.14:10) Mooses sai todennäköisesti itsekin paljon tässä koulutusprosessissa. Yksi parhaimpia, ellei paras itsensä kehittämisen keino on toisten opettaminen. Opettaja oppii usein enemmän kuin oppilaansa. Mooses opetti Joosuaa ja näytti myös elämällään ja esimerkillään mallia. Hyvä johtaja osaa hyödyntää lahjojaan ja ominaisuuksiaan, ja hänestä tulee esikuva nuoremmille. Tämä edellyttää nuhteetonta, esimerkillistä elämää, jota voi jäljitellä. Joosua jatkoi Mooseksen elämäntyötä ja johti Israelin kansan Luvattuun maahan.
Mooses oppi erämaassa palvelevan johtajuuden periaatteet. Hän oppi kuuntelemaan Herran ääntä ja noudattamaan Hänen tahtoaan. Hän kasvoi nöyryyteen, olematta silti marttyyrityyppi tai itsetunnoton. Hänen kouluttamisensa kesti 80 vuotta, ja koulutus jatkui täydennystyyppisesti sen jälkeen. Mooses oli jonkinlainen visiojohtajan prototyyppi. Hän ei laskelmoinut, että saisi tehtävästä suurta hyötyä. Hän oli tehnyt moraalisen haaksirikon ja oli maanpaossa. Mooseksen on täytynyt olla epätavallisen hyvä johtaja, joka on sitoutunut tärkeään tehtävään, eikä vain oman etunsa ajamiseen. Jumala voi kouluttaa ja käyttää vajavaisia ihmisiä pelastushistorian toteuttamiseen heidän puutteistaan huolimatta. Edellytyksenä on se, että ihminen on uskollinen Herran tahdolle ja alistuu tarvittavaan koulutukseen. Mooses oli kutsumustietoinen ja sitoutunut. Tällainen elämä voi maksaa paljon, mutta kutsumus kestää läpi suurien vaikeuksien, eikä lannistu ongelmien tai kritiikin takia. Millaisen maallisen koulutuksen kansanjohtajan tehtäviin Mooses sai? Hän sai erinomaisen maallisen koulutuksen Egyptin hovissa. Hän sai teoreettista tietopohjaa sekä johtaja- ja sotilaskoulutuksen. Erämaakauden aikana hän sai käytännön opetusta siitä, miten selvitä erämaassa ja paimentaa lammaslaumaa. Hän sai käytännön johtajakoulutusta samalla, kun hänen luonnettaan muovattiin nöyryyteen ja kärsivällisyyteen. Hän oppi kestämään fyysistä ja psyykkistä rasitusta jano, nälkä, väsymys, fyysinen rasitus, lämpötilojen vaihtelut, erilaiset sääolosuhteet, kansan jatkuva napina jne). Entä millaisen hengellisen koulutuksen Mooses sai kansanjohtajan tehtäviä ajatellen? Hengellistä kasvatusta ja opetusta Mooses sai ensin äidiltään Jookebedilta, kun tämä imetti häntä. Tuohon aikaan imetysaika saattoi olla 3-5 vuotta. Erämaakaudellaan hän oli midianilaisen papin Jetron vävy ja paimensi hänen lampaitaan. Midianilaiset tunsivat saman Jumalan, joten todennäköisesti appi ja vävy palvelivat samaa Jumalaa. Mooses saattoi saada hengellistä opastusta apeltaan. Paimenen työssä hänellä oli paljon aikaa seurustella Jumalan kanssa ja olla Hänen puhuttelussaan erämaan hiljaisuudessa. Todennäköisesti hän tuona aikana oppi kuulemaan Jumalan ääntä ja rukoilemaan. Herra saattoi kouluttaa ja opastaa häntä henkilökohtaisesti. Hengellinen kasvatus ja opetus jatkuivat varmasti Israelin kansan erämaavaelluksen aikana, kun Mooses välitti Jumalan sanoja ja viestejä kansalle, myös kymmenen käskyn lait. Herra antoi israelilaisille tarkkoja ohjeita jumalanpalveluksesta, uhreista, käytännön asioista jne. Tämä kaikki oli samalla koulutusta ja kasvatusta Moosekselle.
Millainen Mooses oli johtajana? Hän oppi palvelevan johtajuuden periaatteen. Israelin kansan johtaja ei voinut olla itsevaltainen, kovakourainen tyranni. Kansa oli ollut orjuudessa kauan aikaa vailla itsetuntoa ja identiteettiä. Vasta erämaavaelluksen aikana Israelin kansan identiteetti alkoi toden teolla muotoutua. Ei ollut Herran kansalle sopivaa, että orjuus olisi vaihtunut toiseen orjuuteen. Kansan piti oppia valitsemaan vapaaehtoisesti Herra ja hänen palvelemisensa. Samoin kuin paimen säälivästi hoivaa lampaitaan, täyttää näiden tarpeita ja suojelee pedoilta, samoin Herra palvelijansa Mooseksen kautta johti Israelin kansaa. Palveleva johtaja tuntee itsekin kansansa ilot, tuskat ja koettelemukset. Hän eli heidän kanssaan, näyttäen esimerkillään heille tietä Jumalan luo. Mooses eli voimakasta kutsumustäyteistä elämää, jossa johtajan työstä ei etsitä omaa voittoa, vaan toisten hyötyä ja Herran tahtoa. Tällainen henkilö on valmis myös kärsimään tavoitteidensa ja työnsä takia, ja niin Mooses todellakin sai kärsiä. Hän oli Raamatun tekstien mukaan maailman nöyrin mies (4. Moos. 12:3). Hänellä oli monta tilaisuutta nostaa itseään ja omaa asemaansa suuremmaksi, sillä Jumala uhkasi tuhota Israelin kansan ja tehdä Mooseksesta suuren kansan. Joka kerta Mooses rukoili armoa kansalle ja myös Aaronille sekä Mirjamille. Jumala myöntyi rukouspyyntöihin joka kerta. Mooses oppi käytännön pakosta, että johtaminen on tiimityötä, jossa yksi ihminen ei voi vastata kaikesta. Täytyi oppia delegoimaan valtaa alaisilleen, ja pitää itsellään päävastuu ja – valta. Mooseksen elämä osoittaa sen, miten suuri Jumala on. Ihmisen heikkouksista ja epäonnistumisista huolimatta Jumala voi käyttää hänelle antautunutta ihmistä. Herra voi täydentää kaikki ihmisen puutteet ja ohjata toimimaan oikein.
Mutta mistä löytyykään nykypäivän seurakunnassa se ihminen, jolle Herran tahto on tärkein, eikä oma tahto ja etu?
Nyt elämme aikaa, jota emme koskaan aikaisemmin ole eläneet. Koronanepidemian aikana useimmille meille on herännyt kysymys siitä, että mitä tästä eteenpäin. Tämä epidemia ei koske ainoastaan meidän maatamme, vaan se on maailmanlaajuinen. Entä sitten tämän jälkeen? Mitä sitten seuraa? Onko myös maailmanlaajuinen lama jne? Tarvitaan hengellisiä johtajia, joilla on kyky johtaa kansaa kaikissa olosuhteissa. He saaneet koulutuksen, sekä kykenevät kestämään kaiken sen, mitä edessä on. Kun ajattelin Raamatun kertomuksista niitä henkilöitä, jotka parhaiten kuvaavat sellaista kansanjohtajaa, niin en löytänyt kuin Mooseksen. Koulutus, jonka Mooses oli saanut 80 vuoden aikana, jatkui vielä viimeiset 40 vuotta hänen johtaessaan Israelin kansaa erämaavaelluksen aikana. Pysytään vielä hetki Mooseksen seurassa ja näyssä, jonka Mooses tiesi itsellään olevan. Ensimmäiset 40 vuotta hän opiskeli faraon hovissa. Tämä ei riittänyt vielä Moosekselle, että hänet olisi voitu laittaa Israelin kansan johtajaksi. Vaikka hänellä olikin halu jo ryhtyä vapauttamaan heprealaiskansa Egyptin orjuudesta. Mutta hänen keinonsa johtivat egyptiläisen miehen surmaan ja Mooseksen karkottamiseen erämaahan, jossa hän vietti seuraavat 40 vuotta.
Nykytapahtumien tulisi opettaa meille, mitä meidän tulisi ennen kaikkea nyt nähdä. Nähdäkö vaikeudet ja monenlaiset ongelmat vai saada Herralta neuvo, kyky päästä näissä asioissa yli sen yliluonnollisen viisauden turvin, mitä Herralla on antaa. Mooses oli oppinut kuuntelemisen taidon erämaajaksonsa aikana. Hän pystyi Israelin kansanjohtajana kaikissa niissä asioissa viemään asiat voittoon.
Tähän minä uskon koulutuksemme tässä vaiheessa Herramme Jeesuksen meitä ohjaavan. Ei ongelmia katsoen vaan katse luotuna Jeesukseen.
Antero Keinänen