Daavidin Psalmi, ”Ylistys Jumalan huolenpidosta”
Johdanto
Raamatussa käytetään kahta kaunista vertauskuvaa Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Toinen kuva on isän ja lapsen, toinen paimenen ja lampaan välinen suhde.
Lähi-idässä lammasten hoito oli ja on edelleenkin elinkeino. Daavid paimensi nuoruusvuosina isänsä lampaita. Niinpä hänellä oli kokemusta paimenuudesta. Hän oppi tuntemaan lampaiden tarpeet ja niiden käyttäytymisen. Daavid, joka itsekin oli paimen, ylistää tässä psalmissa Herraa hyvänä paimenena.
”Minä herätän heille yhden paimenen ja hän, palvelijani Daavid, kaitsee heitä. Hänestä tulee heidän paimenensa” (Hes.34:23). Jeesus sanoi: ”Minä olen se hyvä paimen” (Joh.10:14).
Jeesus puhui vertauksella kahdesta lammastarhasta, joissa molemmissa oli hänen lampaitaan. Hän tuli ensiksi juutalaisten tykö. Mutta jatkoi puhettaan, ja sanoi: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Niitäkin minun tulee johdattaa, ja ne kuulevat minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen” (Joh.10:16). Jeesuksella on kahdesta lammastarhasta lampaita, Israelin kansasta ja pakanakansoista, joita hän kaitsee. Jeesus on ovi lammastarhaan. Voidaan sanoa, että juutalaisista ja pakanoista koostuva seurakunta, on Jumalan lammastarha. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen” (Joh.10:9).
Jeesus kutsuu vielä tänäkin päivänä lampaita lammastarhaansa. ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä, niin te löydätte levon sielullenne” (Matt.11: 28-29). Pelastuksen kautta ihmisestä tulee Jumalan rakastavan huolenpidon kohde. Juuri tästä huolenpidosta Ps. 23 kertoo.
Mitä yhtäläisyyttä on lampaalla ja ihmisellä? Laumahenkisyys, pelot ja arkuus, itsepäisyys ja typeryys sekä järjettömät tavat.
1. Herra on minun Paimeneni ei minulta mitään puutu
Tässä Daavid kerskaa Herrasta, joka on hänen Paimenensa. Lampaan hyvinvointi riippuu siitä, minkälainen paimen on, hyvä vai huono. Välittääkö paimen laumastaan, näkeekö hän sekä lammaslauman että yksittäisen lampaan tarpeet. Nimittäin lampaat eivät pidä huolta itsestään. Paimenuus vaatii uutteraa työtä ja vaivannäköä yötä päivää. Yöllä vaanivat pedot. Jeesus puhuu palkkapaimenesta, joka vain palkan tähden paimentaa, mutta ei todella välitä lampaistaan. Palkkapaimen ei omista lampaita. Jeesus sanoi: ”Minä olen Se Hyvä Paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lampaiden edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, hän jättää lampaat ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen, ja hajottaa lauman. Palkkalainen pakenee, eikä hän välitä lampaistaan, sillä hänet on palkattu. Minä olen se hyvä paimen. Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän. Minä annan henkeni lampaiden edestä” (Joh.10:11-15).
Juutalaisen kasvatuksen, johon kuului mm. pyhien kirjoitusten opettaminen lapsuudesta asti, ja lampaiden paimentamisen ansiosta, Daavid oppi tuntemaan Israelin Jumalan. Yöllä hän katseli tähtitaivasta ja kuuta ja päivällä aurinkoa. Hänen edessään avautui Jumalan ihmeellinen suuruus koko luomakunnan Luojana. Vuoret, kukkulat, laaksot, purot, kasvi- ja eläinkunta tuli hänelle tutuksi. Jumala puhuu luomakunnan kautta.
Rohkaistakseen Abrahamia hänen epäilyksissään ja koetuksissaan lapsettomuuden vuoksi, Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea. Ja hän sanoi hänelle: Niin paljon sinulla on oleva jälkeläisiä” (1.Moos.15:5). Tässä Herra vakuutti Aabrahamille, että hän tulee toteuttamaan lupauksensa. Jumala ei valehtele. Samoin mekin voimme luottaa täysin häneen meidän Hyvänä Paimenena. Mitä Jumala puhuikaan Jobille? Eikö ihmeellisestä luomistyöstään hänen koetuksensa loppuvaiheessa?
Hänen suuruutensa ja ihmeellisyytensä ovat meille käsittämättömät. Koko luomakunta ylistää Jumalan läsnäoloa ja suuruutta. Eipä ihme, että useissa psalmeissa ylistetään Israelin Jumalaa Luojana. Psalmissa 19 sanotaan: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja”. Kaupungeissa, betonikylissä, jäämme osittain paitsi luonnon kauneudesta ja ihmeellisyydestä ja samalla kaikkivaltiaan Luojan puheesta luomakunnan kautta. Hebrealaiskirjeessä sanotaan: ”Katsokaa kuinka suuri hän on” (Hebr.7:4). Kuuletko tätä puhetta, mitä Jumalan luomakunta puhuu?
Kun tutkit Daavidin elämää ja luet hänen kirjoittamiaan psalmeja, tulet huomaamaan, että hänen elämänsä oli jatkuvaa taistelua, surua, kipua, synnin tunnustamista ja parannuksen tekemistä sekä sydäntä särkevää rukousta vihollisten häntä vaaniessa. Mutta kaiken tämän keskellä hän voimakkaasti iloitsi Herrasta ja ylisti ja palvoi Israelin Jumalaa. Psalmi 23 on syntynyt koetellun Jumalan palvelijan kädestä. Koettelemuksissa Daavid oppi tuntemaan Jumalansa. Siksi hän voi kerskata Jumalastaan, Israelin Pyhästä. Mitä suurempi, laajempi ja majesteettisempi käsitykseni Kristuksesta on, sitä tärkeämmäksi tulee suhteeni häneen. Hän rakasti omiansa loppuun asti, kerrotaan evankeliumissa. ”Niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti” (Joh.17:1). Myös Juudas Iskariot sai kokea tämän rakkauden, vaikkakin hän myöhemmin kavalsi Jeesuksen.
Paimen merkitsee lampaansa omalla merkillään maksettuaan siitä hinnan. Niin sinutkin on merkitty hänen omakseen uskoon tultuasi. ”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen, mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme” (Jes.53:16).
”Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä” (1.Piet.1:18-19). Sinut on pesty synneistäsi Jeesuksen kalliilla verellä ja sinetöity Pyhällä Hengellä. Hän antoi henkensä Golgatalla sinun puolestasi ja eikä kukaan voi riistää sinua hänen kädestään. Hän on turvapaikkasi ja hän sanoo sinulle ”Älä pelkää, usko ainoastaan”.
”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh.10: 27-30). ”Paimen kutsuu omia lampaitaan nimeltä ja vie ne ulos” (Joh.10:3). Sinun nimesi on kirjattu elämän kirjaan. ”Älkää iloitko siitä, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuna taivaissa” (Lk.10:20). ”Joka voittaa, se puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta. Minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä” (Ilm. 3:5). Jeesuksen sanan mukaan sinä kuulet ja tunnet hänen äänensä. Kukaan ei voi riistää sinua hänen kädestään ja Isän kädestä. Olet kaksoisotteella kiinni Jumalassa.
Mitä Daavid tarkoitti sillä, ettei häneltä puutu mitään?
”Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa” (1. Tim.6:6). Daavid oli tyytyväinen omistajaansa ja elämän osaansa. Hyvän paimenen lampaana hän sai kaiken huolenpidon. Jos ajattelemme vai ruumiillisia ja aineellisia tarpeita, Daavidin sanoma kuulostaa oudolta. Daavid joutui kokemaan valtavaa sieluntuskaa mm. Saulin ja Absalomin vuoksi. On väärin, jos ajattelemme, ettei Jumalan lapsi koskaan kokisi hätää, puutetta ja tuskaa. Daavid kiitti Herraa huolenpidosta kaikissa elämänsä koettelemuksissa.
Emme voi palvella kahta Herraa, Jumalaa ja mammonaa/maailmaa. Sen, joka tahtoo seurata Kristusta, tulee kuolla tälle maailmalle ja itselleen. ”Ja hän sanoi kaikille seuraajilleen: Jos joku tahtoo perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä, joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen” (Lk. 9:23-24).
Kun Daavid sanoo ettei, häneltä puutu mitään, tarkoitti hän, ettei missään elämän tilanteessa Daavidilta puuttunut Jumalan huolenpitoa.
2. Vihreille niityille hän vie minut lepäämään, ja tyynten vetten äärelle hän minut johdattaa
Paimen etsii jatkuvasti hyviä laidunmaita lampaitaan varten. Metsälaitumet ovat lampaille parhaita monipuolisuutensa tähden. Hyvät laitumet ja korkeat paikat ovat lampaille sopivia. Lampaat ovat vaatimattomia ravinnon suhteen. Ne pitävät huolta laitumesta ja maisemoinnista syömällä kaikkea mahdollista, myös rikkakasveja. Vihreitten laitumien olemassaolo vaati paimenelta runsaasti vaivannäköä ja hikeä.
Milloin lammas on levollinen? Milloin se pystyy lepäämään virvoittavien vetten äärillä? Lammas ei kykene kokemaan lepoa, jos sillä on nälkä tai jano, keskinäisiä kahnauksia laumassa toisten lampaiden kanssa tai jos lammas pelkää tai jos hyönteiset ovat kiusana. Omistaja tekee mahdolliseksi sen, että lampaat voivat paneutua makuulle, levätä, rentoutua, olla tyytyväisiä ja rauhallisia sekä kukoistavia.
Lampaat eivät käy makuulle, jos niillä on nälkä
Vihreät laitumet eivät ole sattuman tuotosta, vaan syntyvät ankaran raadannan ja vaivannäön seurauksena. Paimen tuntee laitumet ja on jo etukäteen käynyt ne valmistamassa. Paimen tuntee suurta iloa, kun lampaat tyytyväisinä syövät viheriäisillä laitumilla. Kun yksi laidun on kaluttu, niin paimen johdattaa ne toisille laitumille.
Meidän Isämme söivät mannaa erämaassa, niin kuin kirjoitettu on: ”Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi”. Ilman tätä mannaa israelilaiset eivät olisi selvinneet hengissä erämaassa.
Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Ei Mooses antanut sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. ”Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän. Jeesus sanoi heille: Minä olen elämän leipä, joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa” (Joh.6: 31-35).
Herra tietää tarpeemme. ”Älkää murehtiko sanoen: Mitä syömme? tahi: Mitä juomme? tahi: Millä vaatetamme itsemme? Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös tämä kaikki teille annetaan” (Matt: 6:31- 33). Hän on sitoutunut pitämään huolta meidän tarpeistamme.
Pelko
Lampaat ovat arkoja. Ne peljästyvät, vaikka vain jänis yllättäen pomppaa puun takaa. Koko lauma pakenee hurjaa vauhtia. Yksikin pelästynyt lammas saa koko lauman liikkeelle, vauhkoutumaan. Paimenen läsnäolo rauhoittaa lauman kaikkein parhaiten. Niiden herran ja omistajan ja suojelijan näkeminen tyynnyttää ne paremmin kuin mikään muu niin yöllä kuin päivälläkin.
Ihmisellekin on tyypillistä pelot. Pelkojemme syyt ovat monet. Täytyy muistaa, että on myös tervettä pelkoa. Monessa kohdassa Raamatussa kehotetaan olemaan pelkäämättä. Pelkäämme yksinäisyyttä, sairautta, toimeentulon riittämättömyyttä, työttömyyttä, hyljätyksi tulemista, tulevaisuutta, nälkää, väkivaltaa, kuolemaa, ahtaita paikkoja ja korkeita paikkoja, ihmisiä, kipua ja kaikkea mahdollista. Kaikkiin meidän pelkoihimme Jumala vastaa: ”Älä pelkää, ole turvallisella mielellä”.
Kristityn elämässä ei mikään voi korvata voimakasta tietoisuutta siitä, että Paimen on lähellä. Kristuksen läsnäolo karkottaa paremmin kuin mikään muu pelon, kauhun ja tuntemattomien asioiden tuoman ahdistuksen. Koettelemusten kohdatessa meitä ja myrskypilvien noustessa elämämme ylle pelko saavuttaa sisimpämme. Mutta juuri silloin kaiken kaaoksen keskellä tulee sisimpäämme tietoisuus, että Hän, Hyvä Paimen, on lähellä. Immanuel, Jumala kansamme, on aina lähellä. Hän on ottanut asunnokseen sisimpäsi. Voiko hän enää olla lähempänä sinua? Hänen läsnäolonsa herättää toivon. Pyhän Hengen kautta saamme Kristuksen läsnäolon tunnun sisimpäämme. Hän välittää tiedon, että Kristus on tietoinen tilanteestamme ja on rinnallamme. ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa” (1.Joh 4:18).
”Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voimassa” (Room. 15:13).
Daavid sanoi: ”Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, yksin annat minun asua turvassa” (Ps.4:9). ”Minä käyn levolle ja nukun, minä herään, sillä Herra tukee minua” (Ps.3:6).
Valtataistelu laumassa
Valtataistelu laumassa aiheuttaa levottomuutta, johon paimen voi vaikuttaa. Lampaiden välillä voi olla kovia kahnauksia ja valtataisteluja. Laumaan muodostuu ”pökkimisjärjestys”. Lammaskatraan päällysmieheksi ryhtyy yleensä röyhkeä, viekas ja omavaltainen uuhi. Se asettaa aina itsensä ensimmäiseksi puskemalla muita lampaita. Tämä alituinen nahistelu ja kateus voi olla laumalle erittäin haitallista. Lampaista tulee hermostuneita, jännittyneitä, tyytymättömiä ja rauhattomia. Heikommat lampaat laihtuvat ja kiusaantuvat, koska voimakkaammat lampaat anastavat parhaimmat laidunpaikat. Paimenen saapuessa paikalle lampaat unohtavat typerät valtataistelunsa ja lakkaavat nahistelemasta. Paimenen läheisyys muuttaa kokonaan lampaiden käytöksen.
Siinä, missä on valtataistelua ja syvää tyytymättömyyttä, versoo pahansuopaisuus ja kateus. ”Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto” (1.Tim:6:6). Paavali sanoi: ”Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki voin hänessä, joka minua vahvistaa” (Kol. 4:12-13).
”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne? Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sen tähden, ettette ano. Te anotte, ettekä saa, sen tähden, että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne” (Jaak: 1-3).
Me nurisemme, valitamme ja kapinoimme kuten israelilaiset erämaavaelluksen aikana. Mooses paimenena sai sen kokea. Me vertailemme itseämme toisiimme ja kadehdimme. Haluan olla ensimmäinen, ensimmäisellä sijalla. Juoruilemme ja puhumme valhetta toisistamme. Syytämme Jumalaa, nimitämme häntä valehtelijaksi, kun hän ei tee tahtomme mukaan. Kärsimme syntiemme vuoksi, koska emme tahdo tehdä parannusta. Egyptissä, maailmassa, on parhaat lihapadat. Maailman lähteet ovat meille mieluisammat. Kun Jeesus kutsuu lähellensä, me tahdomme kulkea maailman ja taivaan valtakunnan rajalla. Katsomme kuin lampaat aidan takaa, onko tuolla puolella paremmat oltavat. Vaellamme lihassa, ja lihan himoa tahdomme täyttää. Liha taistelee henkeä vastaan, ne eivät voi elää sovussa ja eikä voikaan. Lihan on kuoltava, jos tahdomme kulkea Karitsan askelissa.
Eikö Jeesus sanonut: Ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Se joka ylentää itsensä, se alennetaan.
Kaikki paimenet tuntevat voimakasta myötätuntoa niitä heikkoja lammasraukkoja kohtaan, joita voimakkaat sysivät. Ainakin siinä mielessä heikot kokiessaan paimenen hellää myötätuntoa tulevat ensimmäiseksi. Tappeluhaluisia uuhia paimen joutuu väkisinkin kurittamaan. Nöyrä ihminen on levollinen ja tyytyväinen ja näin kykenee lepäämään virvoittavien vetten äärillä. Hänellä ei ole tarvetta valtataisteluun, kateuteen tai katkeruuteen sydämessään. Hän nauttii Herrastaan ja on tyytyväinen elämäänsä sekä etsii alati hänen kasvojaan. On hyvä muistaa, että Paimen todella arvioi ja määrittelee todellisen asemamme hänen laumassaan. Hän on asettanut kunkin jäsenen ruumiiseensa niin kuin hän tahtonut.
”Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden” (Matt:5:7). ”Ihaninta Ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija” (Snl. 19:22).
”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” (Jaak:4:6).
Varjele sydämesi ja elämäsi puhtaana!
Hyönteiset ja loiset kiusana
Myös loiset ja hyönteiset aiheuttavat kiusaa, mikä estää lampaita lepäämästä. Erityisesti kesällä punkit, paarmat ja nenäsaivartajat voivat saattaa lampaat suunniltaan. Voitko nukkua ulkosalla, missä hyönteiset jatkuvasti pörräävät ympärilläsi. Lampaat ovat levottomia ”ötiköiden” niitä vaivatessa. Paimen näkee jälleen vaivaa lampaidensa vuoksi: pesee, käyttää kemikaaleja, varmistaa, että hyönteisiltä suojaavia puita on laitumella tarjolla.
Kristitynkin elämää tulee ärsyttäviä ja kiusaavia asioita. Ikävät olosuhteet ja ihmissuhteet kaivelevat meitä. ”Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo” (Snl. 27:17). Näissä tilanteissa Pyhä Henki tulee avuksi. Pyhän Hengen öljy lohduttaa, parantaa ja huojentaa kovissa ja tuskallisissa elämän tilanteissa. Pyhä Henki tuo armon, rauhan ja tyyneyden. Kun vien asiani ja murheeni hänelle ja kutsun häntä avuksi, niin hän tulee.
”Sen tähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitoksesi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä” (1.Piet. 1:6-7).
3. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän johdattaa minua vanhurskauden teillä nimensä tähden
Hän virvoittaa minun sieluni
Lampaat tarvitsevat vettä. Parhaat juomapaikat tulee olla paimenella tiedossa. Lampaan vireys ja elinvoimaisuus riippuu vedestä. Jos lampaille ei ole tarjolla puhdasta vettä, niin se tulee levottomaksi ja etsii vettä saastuneista lätäköistä, joissa on loisia, muita taudin aiheuttajia ja epäpuhtauksia. Lampaiden vesilähteet ovat puro, kaivo, lähteet ja kasvillisuus. Aamulla ja yöllä kuutamon paistaessa lampaat käyvät syömässä kasteista ruohoa. Näin lampaat voivat olla pitkän aikaan juomatta varsinaisesta lähteestä. Ne saavat riittävästi vettä aamukasteisesta ruohosta.
Jeesus sanoi: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat” (Joh.7: 37-38). Vain Jumala voi tyydyttää ihmisen syvimmän kaipuun. Tänä päivänä monet kristitytkin käyttävät maailmassa olevia lähteitä ja näin eksyvät. ”Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin, minut elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä” (Jer.2:13). ”Eikö tätä tee sinulle se, että hylkäät Herran sinun Jumalasi, silloin kun hän tahtoo sinua tiellä kuljettaa? Mitä menemistä sinulla on Egyptiin juomaan Siihorin vettä? Mitä menemistä sinulla on ASSURIIN juomaan EUFRATVIRRAN vettä?” (Jer.2: 17-18)
Elävä vesi on aivan jotain muuta kuin kaivon vesi. Jos juomme sitä vettä, jota Jeesus tarjosi samarialaiselle naiselle, niin emme ikinä janoa. Jos meillä on jano, voimme aina mennä hänen tykönsä, ja hän täyttää tarpeemme. Juominen tarkoittaa yksinkertaisesti vastaanottamista ja uskomista.
Hän johdattaa minua vanhurskauden teillä nimensä tähden
Herra meidän vanhurskautemme.
”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan” (Matt.5:6).
”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin poikkesi omille teilleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme” (Jes.53:6).
”Autuaita ovat hengelliset köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta” (Matt.5:3).
Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” ja ”Ota ristisi ja seuraa minua”.
Lampaalle on tyypillistä, että se kulkee samoja paikkoja toistuvasti, kiertää tuttuja polkuja sillä seurauksella, että laidun menee pilalle. Se on tapojensa orja samoin kuin ihminenkin. Lampaat voivat pilata laidunmaan täysin, jos ne saavat olla itsekseen. Laidun kolutaan tyhjäksi ja laidun saastuu. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että Paimen johdattaa lauman toisille laitumille. Lauma on turvallinen paikka lampaalle, koska silloin se on paimenen huomassa. Paimenta seuratessaan lampaat löytävät hyvän laitumen. Laitumella ollessa lammas voi kierähtää selälleen. Tämä riski on erityisesti lihavilla lampailla ja myös niillä lampailla, jotka etsivät ns. pehmeitä ja mukavia lepopaikkoja. Lampaalla on silloin todella hätä, se määkii pyytäen apua, liikuttelee hätääntyneenä jalkojaan, on peloissaan. Itse se ei pysty kääntymään ja ellei paimen ole lähellä ja huomaan tilannetta, lammas kuolee siihen. Tästä syystä paimen tarkistaa laumansa joka päivä, laskee lampaat. Jos yksikin puuttuu, paimen lähtee etsimään kadonnutta. Selälleen kaatunut lammas on petojen armoilla, helppo saalis. Ja kun Paimen löytää kaatuneen lampaan, hän puhuu sille hellästi, välillä moittienkin lammasta. Jokainen menetetty lammas on paimenelle suuri tappio ja suru.
Henki annetaan niille, jotka häntä tottelevat (Apt.5:32). ”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva, sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalan palvelusta” (1.Sam 15: 22-23).
”Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se pakenee. Lähestykää Jumalaa niin hän lähestyy teitä.” (Jaak. 4:7)
Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Ihminen pitää omista oikeuksistaan kiinni. Itsemääräämisoikeus on pelottavaa iankaikkisuusnäkökulmasta. Raamattu sanoo ihmisistä, jotka elävä kapinassa Jumalaan vastaan, että heillä on pukunaan ylpeys.
Ihminen on niin kuin lammaskin ”laumasieluinen”. Ihminen seuraa toisten esimerkkiä niin hyvässä kuin pahassa, sillä seurauksella, että hän joko tulee ja pysyy Hyvän Paimenen laumassa, tai pysyy ja eksyy palkkapaimenen johdossa. Palkkapaimen on itse saatana. Hän ei omista ihmistä ja eikä halua hänen parastaan.
Varo hengellistä ylpeyttä! ”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse, etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston” (Ilm. 3: 17).
Eikö meidänkin Hyvä Paimen, Jeesus, riennä avuksemme silloin, kun me lankeamme. Lankeemuksen tähden meidät täyttää häpeä, turhautuminen ja pettymys itseemme. Tuntuu siltä, kuin peli olisi menetetty.
Hän on meidän ylimmäinen pappimme, joka säälii heikkouksiamme (Hebr. 4: 14-16). Silloin kun tunnemme olevamme vahvoja, juuri silloin on vaarana langeta. Vaikka Daavid koki Jumalan rakkautta, hyväksyntää ja voittoja, hän oli ajoittain masentunut ja ahdistunut, lankesi syntiin, koki tappioita ja vainoja. Mitä hänen elämästään ei olisi puuttunut, kaikkea oli, niin iloa kuin suruakin.
Kun Daavidinkin lankesi syntiin, niin parannuksen tehtyään ja murruttuaan Jumalan käsiin hän sai anteeksi. Joka syntinsä tunnustaa, hän saa armon. Jumala antaa anteeksi, mutta syntiin lankeemuksella on seuraukset. Me kärsimme niin omien ja toisten syntien tähden. Syntiin lankeemuksesta Batseban kanssa seurauksena oli lapsen menetys. Väen laskusta, jonka Jumala kielsi Daavidilta, seurasi rutto, joka kaatoi 70 000 miestä.
Kun lankeat, nouse, mene armoistuimen eteen ja kerro Jeesukselle kaikki avoimesti. Hän armahtaa ja antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja kruunaa sinut armolla ja laupeudellaan. Nimensä tähden, oman kunniansa tähden, hän pitää meistä huolta. Hän ei heitä ketään pois, joka hänen luoksensa tulee. Ota vastaan anteeksiantamus ja anna myös sinua vastaan rikkoneille anteeksi. Jeesuksen veri ei ole menettänyt voimaansa aikojen saatossa.
”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestä, sielusta ja voimasta. Luota Herraan, että hän tahtoo sinun parastasi. Älä pidä lihastasi huolta niin, että himot heräävät. Erotu joukosta, käy ulkopuolelle leirin Kristusta seuraten. Luovu toisten hyväksi. Alenna itsesi, niin sinut ylennetään. Ole kynnysmattona Jumalan huoneessa. Ota kaikki elämäntilanteet kiitollisuudella vastaan. Älä nurise, valita ja kapinoi niin kuin israelilaiset tekivät erämaassa ja näin saivat Herran vihan nousemaan. Herra ei anna sinulle niin kuin maailma antaa. Tulevissa myrskyissä tulet näkemään, miten Herra pitää omistaan huolta. Etsi ainoastaan hänen kunniaansa. Kun meiltä viedään kaikki, niin Herra jäljelle jää. Tulevaisuudessa saat nähdä, kuinka taivaallista mannaa tulee päivittäin yllesi täyttäen tarpeesi. Kuinka saat vettä kalliosta juotavaksi. Kuinka enkelit palvelevat sinua. Kuinka sinua kuljetetaan yliluonnollisella voimalla. Kuinka Jumalan pilvi on ylläsi johdattamassa sinua sekä yöllä että päivällä. Näet, kuinka vaatteesi ja kenkäsi eivät kulu. Yöllä, jolloin on pimeintä, Herran ylistys kaikuu sydämessäsi, saat laulaa Herran laulua. Yhtyä hänen lauluunsa. Pimeys peittää maan, mutta Herran kirkkaus loistaa ylläsi. Älä pelkää mitä tulet kärsimään. ”Niin sinun kansasi, Herra kulkee perille, kulkee perille se kansa, jonka sinä olet itsellesi hankkinut.”
4. Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinun väkevä kätesi ja paimensauvasi lohduttavat minua.
Maisemat vaihtuivat Daavidin paimentaessa lampaita erämaassa. Oli jyrkkiä vuoria ja laaksoja, vaikeakulkuisia polkuja. Kesäisin lauma johdettiin ylängöille ja talvisin laskeuduttiin laaksoihin. Matkalla oli vesi-, räntä- ja lumisateita sekä myrskyjä. Kallioluolat olivat suojina. Lampaat, jotka kesäkuukausina olivat olleet vuorilla, saattoivat ajoittain olla näännyksissä veden puutteen vuoksi. Ne juoksivat laakson puroihin ja jokiin janoisina juomaan.
Vaikka minä kulkisin pimeässä ja kuoleman varjon laaksossa, niin minä en jään sinne, vaan kuljen sen läpi toivon ankkuri, Jeesus, edessäni. Elämän polkumme kulkee myös pimeiden laaksojen kautta, mutta nousemme taas korkealle vuorelle pitkin polkua, jossa Jeesus kulkee edellä. Hän lupauksensa mukaan hän on aina kanssamme. Juuri elämämme laaksoaikoina Herramme virvoittaa meitä. Synkissä laaksoissa Jumalan lapsi voi löytää voiman ja rohkeuden.
Kaikki pimeän laakson kokemukset luovat meihin uskoa Herraan ja kestävyyttä. Älä koskaan anna periksi. Siellä me oppimme parhaimmat elämämme läksyt. Hän muuttaa koetuksen laakson toivon oveksi. Kuljettuasi läpi koetuksesi, voit rohkaista ja kannustaa toisia kokemuksesi ansiosta. Kun meitä kohtaa onnettomuus, hän muuttaa sen toivon portiksi (Hoosea 2:15).
Jeesus itse vakuutti, että teillä on maailmassa ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman. Psalmeissa on kirjoitettu: ”Minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus.”
Koetuksissa tarvitsemme kestäväisyyttä ja kärsivällisyyttä. Silloin voimme yhtyä Psalmin kirjoittajan sanoihin: ”Minä pysyn alati sinun tykönäsi. Sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä minulla muuta olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat. Sinä tuhoat kaikki, jotka sinusta haureudessa luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi” (Ps. 84:23-28).
”Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa” (Jes.50:10).
”Älä pelkää, sillä minä olen sinun lunastajasi, minä olen nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jos kuljet vetten halki, minä olen sinun kanssasi, jos virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa. Jos kuljet tulen läpi, et kärvenny eikä liekki sinua polta” (Jes.43:1-2).
Sinun väkevä vitsasi ja sauvasi lohduttavat minua.
Paimenella on omat varusteet, joihin kuuluvat laukku, sauva, nuija(vitsa), linko ja vesiastia.
Näitä välineitä paimen käytti johdattaessaan ja suojellessaan lammaslaumaansa. Sauva ja vitsa oli tehty juuri paimenelle sopivan kokoiseksi. Lisäksi niitä oli harjoiteltava käyttämään. Niistä tuli hänen itsensä ja lampaiden puolustusase. Vitsa on Jumalan sanan vertauskuva. Paimenen vitsa välittää ajatuksen arvovallasta, voimasta, kurituksesta ja vaaroilta puolustamisesta. Vitsaan käytetään lampaan tarkastamiseen. Vitsalla ajetaan pois uhkaavat pedot, huidotaan kasvillisuutta käärmeiden etsimiseksi. Jeesus erämaassa taisteli saatanaa vastaan Jumalan sanalla. Daavid voitti lingolla ja kivellä Goljatin.
Sana sauva muistuttaa kaikesta siitä, mikä on lempeää ja pitkämielistä. Sauva on syvimmiltään paimenen hoidokkejaan kohtaan tunteman huolen ja myötätunnon vertauskuva. Sauvalla paimen nostaa pienen karitsan, joka on joutunut eroon emostaan, takaisin emon tykö. Sauvallaan hän vetää isompia lampaita tykönsä tutkiakseen niitä. Sauvallaan paimen ohjaa lampaansa sisään lammastarhan portista ja oikealle polulle monien vaarojen keskellä. Raamatussa puhutaan sauvan alitse kulkemisesta. Paimen laski ja tarkasti lampaansa. Paimen tutki lampaan perin juurin taudeilta, sairauksilta ja vioilta. Vitsa ja sauva, Jumalan sana ja Henki yhdessä, hoitavat meitä.
”Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua ja tunne ajatukseni, ja jos näet tieni johtavan vaivaan, ohjaa minut iankaikkiselle tielle” (Ps. 139:23-34).
5. Sinä katat minulle pöydän minun vihollisteni eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen
Kesälaidunta ylhäällä vuoren laella kutsutaan pöydäksi.
Paimen vie lauman kesälaitumelle korkealle vuorelle. Hän tarkistaa ja valmistaa laitumen etukäteen, mm. poistaa myrkylliset rikkakasvit, katsoo juottopaikat ja vie sinne suolan. Pedot ovat tällä laitumella uhkana laumalle, joten paimenen läsnäolo on välttämätöntä.
Olemme lampaiden kaltaisia siinä mielessä, että kaikkea eteen tulevaa on koeteltava. Jopa vaarallisia asioita tahdomme kokeilla. Meidän Hyvä Paimenemme kulkee edellä, rukoilee puolestamme ja tietää tulevat vaarat. Paimen on aina valmiina petojen varalta ja on varautunut petojen hyökkäykseen. Hän tuntee saatanan metkut ja juonet. Tämän vihollisen kätten työtä näemme kaikkialla. Kulje lähellä Jeesusta, hän on voittanut vihollisen vallan. Jumala sallii ajoittain saatanan seuloa meitä tutkiakseen ja tuodakseen ilmi, mitä meissä on. Pietari oli seulottavana tietämättään, ennen kuin Jeesus sen kertoi hänelle. ”Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa seuloakseen teitä niin kuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjään, ja kun kerran palajat, niin vahvista veljeäsi” (Lk.22:31-32). Saatana ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Harhailevat, kaukana paimenesta oleva lampaat joutuvat helposti pedoille alttiiksi. Siksi laumassa pysyminen on ensi arvoisen tärkeää. Älä jätä seurakuntaa!
Sinä voitelet pääni öljyllä ja minun maljani on ylitsevuotava
Kesäaika on kärpäsaikaa. Kuumana kesäaikana mitä eriskummallisemmat hyönteiset ilmestyvät lammasten vaivaksi. Kesäkuukaudet voivat olla todella kidutusta lampaille. Nenäsaivartajat pörräävät lampaan pään ympärillä ja ne yrittävät laskea muniaan lampaan nenän kosteaan limakalvoon. Muutamassa päivässä ilmestyy toukkia, jotka matelevat nenäontelon kautta lampaan päähän ja kaivautuvat pään pehmeisiin osiin aiheuttaen siellä sietämätöntä kutinaa ja tulehdusta. Kiusaavassa tilanteessa lammas hakkaa päätänsä maahan, puuhun ja kallioon toiveena saada tilanteeseen helpotusta. Kärpästen aiheuttama tartunta voi aiheuttaa jopa sokeutta. Uupumukseen asti lampaat taistelevat näitä hyönteisiä vastaan.
Paimen on varautunut kärpäsaikaan. Paimen on valmistanut öljystä, rikistä ja tervasta voiteen, vastalääkkeen, nenäsaivartajia vastaan. Paimen sivelee voiteen lampaan turpaan ja päähän sillä seurauksella, että ärtymys, levottomuus ja rauhattomuus on pian pois. Lampaat saattavat taas rauhassa laiduntaa. Paimen toistaa useasti kesässä voiteen käsittelyn, yksi kerta ei riitä.
Samalla tavalla me ajoittain uskovina joudumme kiusaavien asioiden keskelle, jotka aiheuttavat tunnemyrskyjä. Olemme ärtyisiä ja purkaudumme yli äyräitten. Tarvitsemme armollisen Jumalan Pyhän Hengen voitelua ristiriitojen aiheuttamiin kiusaantumiseen. Sana sanoo: ”Täyttykää Hengellä joka päivä, niin ette lihan himoa täytä.” Jumala tahtoo, että meissä kasvaa Hengen hedelmä kuten ilo, tyytyväisyys, rakkaus, kärsivällisyys, lempeys ja rauha.
Syyhy on myös riesa lampaille. Lampaat levittävät toisiinsa syyhyä hieromalla päitään vastakkain. Syyhy on saastuneisuuden, synnin ja pahan vertauskuva. Uskovalla tulee mielen kautta sisälle maailman saastutus, pahat ajatukset ja niihin liittyvät tunteet. Kun kaksi tällaista ”saman mielistä” panee ”päänsä yhteen”, he näin vahvistavat toisissaan sopimattomia ajatuksia ja asenteita. Panettelija, valheenverkkojen kutoja voi olla todella tuhoisa seurakunnan keskellä ja muutenkin ihmisten keskellä.
6. Sula hyvyys ja armo seuraavat minua kaikkina elinpäivinäni, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Herran huone tarkoittaa temppeliä tai sukua.
Jumala on uskollinen. ”Kristus sen sijaan on uskollinen Poikana, hänen huoneensa hallitsijana. Hänen huoneensa olemme me, kunhan loppuun asti säilytämme rohkeuden ja kerskaamme toivosta” (Hebr. 3:6).
Psalmeissa sanotaan, että heidän vanhuudessaan minä olen sama. ”Vanhurskas kukoistaa kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri. Vielä vanhuudessaan he tuottavat hedelmää, ovat reheviä ja tuoreita ja julistavat, että Herra on oikeamielinen. Hänessä, minun kalliossani, ei ole vääryyttä” (Ps. 92:13-16). Jumalan armo kasvattaa meitä taivasta varten. Elämä maan päällä on kuin matka, jolla kohtaamme ihmiselämän haasteet. Mutta jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan. Kerran hän on pyyhkivä kyyneleet heidän silmistään, silloin kun olemme perillä. Luota ja usko hänen SUUREEN ARMOONSA JA HYVYYTEENSÄ kaikissa elämäsi tilanteissa, pysy uskollisena hänelle, joka on ottanut sinut huomaansa. ”Herra mieltyy niihin, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen armoonsa” (Ps.147:11).
”Minun armossani on sinulle kylliksi, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. Sen tähden minä mieluummin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin olen väkevin” (2.Kor.9-10).
”Lisääntyköön teille armo ja rauha Jumalan ja Jeesuksen, meidän Herramme, tuntemisessa” (2. Piet. 1:2).
Aamen!
Ritva Kujansuu