Jokin aika sitten juttelin erään ystävän kanssa, josta en ollut kuullut mitään pitempään aikaan. Hän sanoi tulleensa uskoon – mutta uskoen omalla tavallaan. Oli alkanut lukea Raamattua ja korjannutkin elämäänsä sen mukaan, mikä on hyvä – mutta pelastuksen asiassa tuli esiin tuo omalla tavallaan uskominen. Koetin neuvoa – mutta tällä kertaa jäljelle jäi vain se, että saatoin vain rukoilla hänen puolestaan. Myöhemmin alkoi mielessäni soida vanha rippikouluaikainen laulu, jonka ensimmäinen säkeistö menee näin:
Liian monta kertaa kuulen, sinun sanovan tän huulen:
”Uskon kyllä Jumalaan, mutta omalla tavallain”.
Teetkö itse oman herran, mielessäsi kuvitelman,
eikö Luoja ilmoittaa voi itse itseään.
Eikö Luoja ilmoittaa voi itse itseään? Voi. Sanansa kautta erityisesti. Siinä Hän ilmoittaa meille esimerkiksi sen järjestyksen, millä tavalla ihminen voi pelastua. Kaukaa haettu esimerkki voisi olla vaikkapa jonkin huonekalun kokoamisohje. Olen koonnut aika monta huonekalua, esimerkiksi seurakunnan saarnastuolin. Kotonamme oleva apteekkarin lipasto on hyvä esimerkki, kun siinä oli hyvin paljon osia, vaikka se ei muuten vaikea koottava ollutkaan. Luuletteko, että olisin saanut koottua sen oikein ilman ohjetta? Tuskin – kun pitää olla tarkkana esimerkiksi oikeista ruuveista tai siitä, että tietty osa tulee oikein päin.
Näin myös Herra on ilmoittanut meille järjestyksen. Hän on Herra Jumala, Kaikkivaltias, jolla on kaikkeen viimeinen sana. Hän on järjestyksen Jumala. Tämä kaikki on Hänen luomaansa ja on Hänen omaansa – ja Hän voi tehdä omalleen niinkuin tahtoo. Hän on ensimmäinen – ja myös viimeinen – emme me ihmiset!
Sanansa, Raamatun kautta erityisesti Herra siis ilmoittaa meille tahtonsa ja järjestyksen. Hänen sanansa ovat aina totuus. Näemme Jeesuksessa Isän Jumalan. Hän puhui ja puhuu Sanassaan aina totuuden mukaan. Niinkuin tässäkin Sanassa Matt 7:24-27. Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.”
Vastaava sana löytyy Luuk 6:46-49 : Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon? Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan – minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri.”
Tässä meille tarjotaan koko elämämme perustusta. Jeesusta. On paljon ihmisiä, jotka eivät siitä välitä, mitä Jeesus ja Jumalan Sana sanoo. Siitä huolimatta on minunkin tehtäväni julistaa Pietarin tavoin heille: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”. (Apt. 2:40). Antakaa pelastaa. Se tarkoittaa sitä, että Jumalan puolelta asiat on jo valmiina; hinta on jo maksettu, syntisi on jo sovitettu. Niin – Jumalan puolelta kaikki on valmista – mutta Hän ei pelasta ketään vastoin ihmisen tahtoa. Siksi Hän kysyy, tahdotko.
Ajattele, kun Jeesus – joka on Herra, Kaikkivaltias – mutta joka on sitoutunut Raamatun Sanaan – sanoi Jerusalemille ja sen asukkaille: Matt. 23:37 Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Jeesus olisi tahtonut pelastaa, mutta he eivät tahtoneet.
Meillekin, jotka olemme olleet pitkäänkin uskossa, on hyvä kuulla evankeliumia ja pelastuksen Sanaa, esimerkiksi tämä: Joh 3:14-18: Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
On siis heitä, jotka eivät välitä Jeesuksen sanoista – ja hukkuvat myrskyn tullessa. Muistuu mieleen Jeesuksen kylväjävertaus, jossa oli niitä tien oheen pudonneita jyviä – ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sanaa ja paha tulee ja ottaa sen sanan pois. Nämä ovat heitä, jotka rakentavat huoneensa ja koko elämänsä hiekalle – tämän maailman asioille. Silloin kun on ns. hyvä aika, niin ulkoisesti nämä rakennukset eivät järin poikkea toisistaan. Mutta kun ero onkin perustuksessa. Myrsky punnitsee sen kestävyyden. Herrassa Jeesuksessa meillä on kestävä perustus koko elämällemme.
I Kor 3:10-15: Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
Heitäkin on, jotka ottavat vaarin Jeesuksen sanoista pelastuksekseen. He siis kuulevat ja tekevät niiden mukaan. He alkavat rakentaa kalliolle – Kristus-kalliolle. Katsokoon kukin, kuinka rakentaa. Monenlaisia rakennusaineita on. Tämä rakentaminen kuvaa sitä vaellusta. Kun katsoo noita rakennusaineita, niin kolme niistä on sellaisia, jotka kestävät tulta: kulta, hopea ja jalokivi – ja loput kolme eivät kestä tulta.
Herra auttakoon meitä, että valitsisimme vaelluksemme rakennusaineiksi parhaimpia. Ja sen lisäksi vielä aina kuulisimme Häntä, kuinka rakentaa. Tähän meitä kutsutaan, siihen kutsutaan pyrkimään – niinkuin juoksija, joka tavoittelee sitä voittopalkintoa, ensisijaista päämäärää.
Mutta kukaan meistä ei ole täydellinen. Teemme virheitä. Teemme pahojakin virheitä. Muistuu mieleen Ritvan Hyvän Paimenen saarnasta, jossa tuli esiin lampaan ja ihmisen samankaltaisuus – että lammas ja ihminen toimivat usein typerästi! Muistuu mieleen Room 7:19 : sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Heitäkin on, jotka valitsevat noita halvempia rakennusaineita – ovat esimerkiksi lihallisia vaelluksessaan.
Kuitenkin Herra on armollinen: Kun vain on rakentanut Kristus-kalliolle, on pelastuva. On kuitenkin monia syitä, miksi kannattaa pyrkiä uskossaan eteenpäin eikä vain pyrkiä siihen, että pelastuu juuri ja juuri.
Paikalleen jäämisen suurin vaara on siinä, että tosiasiassa ei edes ole olemassa sellaista tilaa. Voit joko mennä eteenpäin tai taantua. Joko kohti Kristusta tai poispäin Hänestä. Ja jälkimmäinen johtaa usein ennen pitkää siihen, että uskonelämästä ei ole mitään jäljellä ja on tullut tämän maailman voittamaksi. Niinkuin kylväjävertauksessa ne, jotka joutuivat orjantappuroihin – eli tämän maailman huolien ja viettelysten saaliiksi – tai ne, jotka kalliolle putosivat, kun eivät juurtuneet – eivät juurtuneet Sanaan – ja sitten kiusausten tai vainojen tultua luopuvat.
Siksi kannattaa uskoa kehotusta: 2. Piet. 3:18: kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Eli mennä eteenpäin.
Toinen hyvä puoli eteenpäin menossa on se, että kun kasvamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa, niin ennemmin tai myöhemmin meille kirkastuu Hänen valtava rakkautensa meihin. Uskonelämä on yhteyttä! Ajattele: Uskonelämä on yhteyttä: Kaikkivaltias Jumala tahtoo olla yhteydessä meihin, pieniin ihmislapsiin – jopa niin, että Hän kaipaa sitä. Hän tahtoo olla taivaallinen Isämme. Ja niinkuin isän tulee, Hän on huolehtinut aivan kaikesta – pelastuksesta alkaen. Herran Jeesuksen meidän edestämme tekemä pelastustyö sisältää valtavan paljon. Syntien anteeksiantamuksen, lunastuksen. Luulenpa, ettemme edes sitä kaikkea ymmärrä – tämän elämän aikana. Tulee mieleen verrata tätä junalippuun. En ole viime aikoina junaillut, mutta ennen junalippu oli paperia. Siihen oli merkitty matkan alku- ja loppu, junan tunnus ym. tietoja, jotka ymmärsin. Sitten oli merkintöjä, noita en ymmärtänyt, mutta konduktööri luki laitteellaan. Samoin Raamatun Sanan kautta saamme ymmärtää tästäkin asiasta enemmän – ja Taivaassa lisää, uskon.
Tämä rakkaus, joka Hänellä on meihin, saa aikaan vastarakkautta. Ja se puolestaan saa aikaan sen, että mielellämme olemme kuuliaisia Hänelle. 1. Joh 5:2,3: Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat. Ne eivät ole raskaat! Eli tästä seuraa se, että suorastaan mielellämme alamme rakentaa sellaista rakennusta, joka kerran kestääkin!
Jeesus haluaa kutsua meitä omiaan ystäviksi. Jeesuksessa sinulla on paras ystävä, jota koskaan voit toivoa. Häneen meidän ei tarvitse pettyä. änen päälleen saamme heittää kaikki murheemme – Hän suorastaan käskee meitä siihen, vaikka sekin on meille joskus vaikeata. Hän on paras ystäväsi tässä ajassa ja kerran Hän kutsuu sinut iankaikkiseen taivaan Kotiin, joka on taatusti paras paikka, mitä voit toivoa – näin meille lupaa Jumalan pyhä, vakaa ja luotettava Sana.
Jumalan tahto on, että jokainen meistä kantaa hedelmää. Niinkuin kylväjävertauksessa tuli jopa sata jyvää. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa meille – itse asiassa se on mahdotonta meidän voimillemme. Vaan onneksi ei kysytäkään meidän voimaamme. Kysytään kuitenkin tahtoamme. Ja kysytään: Tahdotko niinkuin Jumala tahtoo? Voitko rukoilla täydestä sydämestäsi: tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa – siis myös omaan elämääsi liittyen. Ja jos tahdot, niin voima siihen tulee Jumalalta. Muistetaan kylväjävertaus ja tämä raamatunkohta: Joh. 12:24-26 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. Selvennykseksi rinnakkaiskohta: Mark. 8:35-36 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
Nyt sitten kysytään uskoa ja luottamusta! Sillä: Hebr. 11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä niin se on, että Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä. Room. 8:18: Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
Olkoon itse Herra Jeesus esikuvanamme. Hän alistui täysin Isänsä tahtoon. Muista, että Hän oli yhtä aikaa täysi Jumala ja täysin ihminen, kun Hän vaelsi täällä maan päällä. Siis myös täysi ihminen. Ja kuitenkin myös Hänellä oli taistelunsa. Kuulkaa, kuinka Hän rukoili Isää Getsemanessa – kun Hänen edessään oli risti: Luuk 22:39-44 Ja hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen”. Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili sanoen: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun”. Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Olen joskus lukenut, että jos näin käy, että kuin verta hikoilee, niin on äärimmäisen suuressa tuskassa. Jeesus kävi sen tien loppuun asti.
Luetaan vielä Fil 2:1-11: Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
Amen
Juha Leikas 20.6.2021