Tänään on isänpäivä, kun juhlimme Suomen isiä.
Tätä puhetta valmistellessani mietin omaa lapsuuttani ja omaa isääni. Ajatukseni menivät lapsuudenkotiini. Perheeseeni kuului isä, äiti ja kolme lasta, joista minä olin nuorin. Yritän palauttaa mieleeni, millainen isä minulla oli, sillä hän on nyt jo haudan levossa.
Ajatuksissani en löytänyt isästä kovinkaan monta myönteistä asiaa. Kuitenkin eräs mielikuva on siitä, kun isä teki minulle mäkiauton. Hän teki myös joitakin muita pieniä esineitä kuten lelutikan, joka osasi nakuttaa puunrunkoa. Nämä olivat kaksi asiaa, jotka tulivat mieleen isän hyvyydestä ja rakkaudesta minua kohtaan. Muuten isäni oli alkoholisoitunut ja sairasti paranoidista mustasukkaisuutta. Tämä sai aikaan monenlaisia ikävyyksiä sekä äitiä että meitä lapsia kohtaan.
Olin noin yhdeksän vuoden ikäinen, kun vanhempani erosivat. Niihin hetkiin elämässäni päättyivät isäkokemukset, kun isä poistui elämästäni. Hän ei ottanut mitään yhteyttä äitiin tai lapsiinsa.
Vanhempana sain isään jälleen yhteyden, ollessani noin 16-vuotiaana Helsingissä ensimmäisessä työpaikassani Stockmannin joulukiireapulaisena. Sain olla joitakin öitä hänen asunnossaan hänen luonaan. 9–16-vuotiaana minulla ei ole mitään muistikuvaa isästä ja toinen kausi oli 16–25 vuotiaana, jolloin ei ole mitään muistikuvaa isästä.
Tämän kertomuksen pohjalta haluan kertoa, millainen isäkuva meille helposti syntyy taivaallisesta Isästämme. Lapsuusvuosien muistot värittävät helposti käsitystä Hänestä. Jos oma isämme on ollut ankara, välinpitämätön, julma, rakkaudeton, arvelemme usein Jumalankin olevan
samanlainen Isä. Mutta Raamatusta löydämme kertomuksen Tuhlaajapojasta. Katsotaanpa, millainen isäkuva syntyy tämän kertomuksen pohjalta. Luetaan Luukas 15:11–24: Vielä hän (Jeesus) sanoi: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva’. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: ’Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’ Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan’. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään.”
Tuhlaajapoika oli saanut isältään omaisuuden ja lähtenyt elämään maailmallista elämää. Hän tuhlasi kaiken sen, mitä isä oli hänelle antanut. Samoin mekin olemme tehneet. Saimme taivaan Isältä elämän ja monia lahjoja, ja monet meistä lähtivät kotoa isän luota elämään oman halunsa mukaan.
Varallisuutensa tuhlattuaan Tuhlaajapoika päätyi sikopaimeneksi erään maanviljelijän luo. Siellä hän paimensi sikoja, mutta ei saanut syödä sielläkään, ei edes sikojen ruokaa, vaan hän näki nälkää. Mekin olemme saattaneet elämässämme joskus päätyä samaan tilaan tuhlattuamme elämäämme. Kuinka moni meistä onkaan ollut sikopaimenena elämässään? Se kuvaa pohjanoteerausta itse kunkin elämässä, mikä se sitten on ollutkin. Se voi olla työttömyyttä, alkoholismia, huumeita, sairautta, burn-outia tai mitä vain. Missä sinä olet ollut sikopaimenena?
Sitten Tuhlaajapoika meni itseensä. Hän mietti, miten hänen isänsä luona palvelijoilla on jokapäiväinen elatus ja työ hänen luonaan. Poika päätti lähteä takaisin isänsä luokse ja pyytää päästä palkolliseksi.
Melkein kaikki me uskovaiset olemme tehneet tämän matkan. Olemme palanneet Isän luo kotiin, kuka häpeissään, kuka itkien, kuka mitenkin. Tuhlaajapoika palasi kotiin, pyysi anteeksi isältään ja pyysi päästä takaisin palvelijaksi.
Mitä tapahtui? Isä näki poikansa tien päässä. Hän unohti oman arvokkuutensa, nosti viittansa liepeet ja lähti juoksemaan poikaansa vastaan. Kun isä tavoitti poikansa, hän kaappasi tämän syleilyynsä, ja sanoi palvelijoilleen: teurastakaa vasikka, tuokaa paras puku, kengät ja sormus. Minun poikani oli kuollut, ja nyt hän virkosi eloon.
Vaikka poika pyysi päästä palkolliseksi, isä ei ottanut tätä kuuleviin korviinsakaan, vaan järjesti pojalleen juhlat. Hän palautti pojalle tämän entisen aseman oikeuksineen.
Tällainen on meidän taivaallinen Isämme. Kun palaamme Hänen tykönsä, Hän palauttaa meille lapsen aseman. Hän unhoittaa ja antaa anteeksi, mitä menneisyydessämme on ollut. Hän valmistaa meille taivaallisen pitojuhlan.
Alussa kerroin omasta isästäni ja muistikuvia hänestä. Tämän tuhlaajapoikakertomuksen kautta välittynyt Isä-kuva ja maallisen isäni kuva ovat aivan erilaisia. Jeesus on esikuva Isän rakkaudesta ja kuinka Hän myös on sanonut: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.
Johannes 14:7, 9 : Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästä lähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.” … Jeesus sanoi hänelle:” Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’näytä meille Isä’.
Jos tuntisimme Jeesuksen, tuntisimme myös Isä Jumalan. Tätä taustaa vasten myös Isä välittyy pojassaan Jeesuksessa.
Vielä kerran: onnea kaikille isille!
Antero Keinänen