Aluksi Herralta saatua tekstiä:
Näin vanhemmat usein opettavat lapsiaan: mennään katsomaan lähenpää, tule rohkeasti, älä pelkää! Sinullakin on paljon opittavaa minusta vielä. Kun kuljet lähellä, voit nähdä mitä minä teen. Opetan sinua kädestä pitäen.
Oletko huomannut, että voit kuunnella sisimpäsi ääntä? Siellä minä kehoitan sinua lempeästi. Vakuutan sinulle, että ole vain luja ja rohkea. Tartu toimeen! Muistat ääneni ja kuulet puheeni, kun olet avuttomassa tilassa ja itsessäsi neuvoton. Opi kuulemaan tarkemmin! Kyllä minä sinullekin paljastan Taivaan Valtakunnan salaisuuksia.
Sinä olet rakas lapseni, haluan että pärjäät. Et näe ellet katso! Minua sinun tulee katsoa, ei itseäsi. Katso minuun luottaen! En minä tartu käteesi, ennen kuin ojennat oman kätesi minulle. En vie sinua väkisin, haluan, että pyydät.
Risto sai ilmestyksen, jossa oli puusta tehty saha, jolla yritettiin sahata puuta. Jeesus alkoi puhua lempeästi ja isällisesti. Katsohan poikani, kyllä minäkin rakensin puusta monenlaista. Sinä tiedät, ettei puulla voi puuta työstää – pitää olla työkalu, joka on kovaa ainetta, kiveä tai metallia. Työkalun pitää olla myös terävä, jotta työstö onnistuu. Sinä olet minun työkaluni ja teroitan sinua käyttöä varten.
Uskon, että sinäkin olet Mestarimme työstettävänä. Se voi tuntua kipeältä, mutta kestät sen, koska haluat päästä eteenpäin. Kun Herra kerran kutsui sinua, ”tule”, tuo kutsu yhä jatkuu. Hän ei anna periksi vaan jatkaa kehoittamistaan. Vanhemmat ovat samanlaisia lapsilleen. He haluavat, että heidän lapsensa kasvavat ja saavat rohkeutta ja viisautta elämää varten. Lapseen on istutettu halu kasvaa ja tulla isommaksi. Lapsilla on usein esikuvia, joita he seuraavat: isoveli, isosisko jne. 1. Joh. 2:12-14 Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden. Minä kirjoitan teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet sen, joka on paha. Minä olen kirjoittanut teille, lapsukaiset, sillä te olette oppineet tuntemaan Isän. Minä olen kirjoittanut teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha.”
Meidän tulisi kasvaa aikuisiksi. Elämä on koko ajan uuden oppimista; Jeesus rakastaa meitä niin paljon, ettei hän halua, että jäämme vajaamittaisiksi, vaikka Hän rakastaa meitä nyt sellaisia kuin me olemme. Kehoituksena on nyt, että nostamme katseemme eteenpäin. Nyt on aika. Tule ja katso, kuinka mielenkiintoisia aikoja elämme! Herralla Jumalalla on suunnitelma pelastaa ihmiskunta. Emme voi vähätellä sitä. Miksi Hän olisi tehnyt tämän kaiken, jos Hänen suunnitelmansa olisi epäonnistua. Hän toi Mooseksen vuorelle, kirjoitti salamana 10 käskyä. Ihmiset eivät kyenneet niitä käskyjä noudattamaan, mutta Jumalalla oli suunnitelmalleen jatkoa. Hän tuli ihmiseksi keskuuteemme ja näytti kädestä pitäen, kuinka tulee elää. Hän tuli kiroukseksi edestämme ja maksoi koko maailman synnit. Katso kuinka suuri Hän on, katso ja ihaile! Me ja meidän ennakkoluulomme – ”voiko Nasaretista tulla mitään hyvää”. Älä katso lähimmäisesi taustatekijöihin, vaan katso Jeesuksen silmin; katso ja näe! Nyt on aika. Nyt on aika. Kuningatar Esterille sanottiin, että nyt on aika. Älä sinäkään enää odota, jos kuulet kutsun: Tule! Nyt ei ole aika katsoa itseensä, nyt pitää oppia katsomaan kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja etsiä hänen voimaansa.
4 Moos. 21:9 Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon. Joh. 12:32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.” Puuhun ripustaminen merkitsi kirousta ja Jeesus tuli kiroukseksi meidän edestämme, kun hänet ripustettiin puuhun. Siksi me emme enää peri kirousta. Eräänä sunnuntaina Reijo saarnasi aiheesta siunaus ja kirous. Mietin tätä em kohtaa, kun ajattelen sitä, miksi meidän tulee siunata eikä kirota ihmisiä. Ja toinen asia tässä on katseen suunta. Kun katsomme Kristukseen, paranemme. Kun pidämme katseemme suunnattuna Hänen ristiinsä, meidän koko vaelluksemme paranee ja askeleemme vahvistuvat.
Job. 40 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi: ”Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa? Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän? Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen. Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät. Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan. Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön. Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.
Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas. Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa. Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut. Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: ”Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. ’Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?’ Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.”
Mitä ajattelet, puhummeko mekin usein ajattelemattomasti Jumalasta? Syytämme kaikkivaltiasta Jumalaa, ettei Hän auta meitä, koska emme jaksa odottaa vastausta. Meidän mielestämme Jumalan pitää vastata meille, koska me olemme rukoilleet. Eikö me silloin olla kovin kapeakatseisia? Meidän tulisi sen sijaan ihailevasti ja palvoen katsoa Taivaallista Isäämme niinkuin pieni lapsi omaa isäänsä. Tule ja katso ja näe!
Onko sinua kutsuttu? Sanooko Herra sinulle ”Tule”? Ehkä olet saanut kutsun johonkin tiettyyn tehtävään ja nyt on kulunut paljon aikaa ja olet ymmällä – oletko kuullut oikein. Luultavasti kutsu on pätevä edelleen – nyt olet ollut valmistettavana. Elämänkoulu on erityinen oppimiskoulu. Joskus tuntuu siltä, että mihin tätäkin kompastusta tarvittiin. Mestarimme kyllä tietää, miten hänen on meitä nöyryytettävä, että kasvamme oikeaan suuntaan. Saatat jonakin päivänä huomata sen, että et olisi nyt kyllin kypsä, jos ei olisi ollut kaikkia niitä koettelemuksia. Morsian tule!
Älä väsy odottamaan. Minä vahvistan sydämesi uskon. Olkoon se pieni liekki sinun sisälläsi, joka saa sinut palavasti odottamaan ja valmistumaan. Olen laittanut sinut kauneudenhoitoon. Nyt poistan kateuden sielustasi. Se on aiheuttanut esteitä matkallesi. Tunnetko minun mustasukkaisuuteni sinua kohtaan? En halua, että etsit kasvojani muualta. En ole siellä, missä on ihmiskunniaa tarjolla. En ole siellä, missä on maailman nälkää. Olet vapaa sellaisilta houkutuksilta. Nyt näet lähimmäisesi minun silmilläni. Heidätkin haluan voittaa itselleni. Olen laittanut henkeni heihin ja olen myös heidän puolestaan kuollut. Uskalla astua eteenpäin vaikka tiedät, että edessäsi on seuraava koettelemus.
Kutsuun liittyy olennaisesti se, että otat saamasi lahjat käyttön. Ne ovat palvelua varten. Tule – mitä vielä odotat! Lopeta vertaileminen toisiin! Sinulla on lahjoja. Itse asiassa sinä itse olet lahja. Sinä olet lamppu, minä olen valo. Sytytän sinut, että valaisisit pimeässä olevia. Et voi itse itseäsi sytyttää. Sinut on kytketty minun virtapiirini. Valo sinussa ei ole vain omia askeleitasi varten. Sinä loistat ihmisten pimeyden keskellä. Näin tekemällä laitat lamppusi lampunjalkaan kaikkien nähtäväksi. Tuo kaikki lahjasi nähtäville – kyllä he tunnistavat valon lähteen. Herran kohtaaminen on tehnyt sinustakin rohkean, kuten samarialaisen naisen, joka unohti kaiken häpeänsä ja kiiruhti julistamaan, olen löytänyt Messiaan! Jeesuksen persoonassa oli ollut jotakin puoleensa vetävää, jotakin ihmeen armollista. Moni Raamatussa mainittu henkilö koki Jeesuksen persoonan vetovoiman. Rakkaus ja myötätunto säteili hänestä.
Tulkaa minun Isäni siunatut ja ottakaa omaksenne valtakunta! Tulkaa, katsokaa ja ihailkaa!