Näin pääsiäisen jälkeen iloitsemme Herramme Jeesuksen ylösnousemuksesta ja Hänen voitostaan meidän hyväksemme. Niinhän sen kuuluukin olla. Saamme iloita. Sanoma rististä – kuinka Jeesus täytti kaiken – ja ylösnousemuksesta, joka on sinetti sille, että Herran Jeesuksen täytetty työ kelpasi Isälle Jumalalle – ja että kaikki on todellakin täytetty, niinkuin Herra Jeesus sanoi ristillä – siinä on Uuden Testamentin ydin.
Herran Jeesuksen ylösnousemus on aivan keskeinen asia. Siitä kirjoittaa Paavali suoraan korinttolaisille, luetaan 1. Kor. 15:12-24 : Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole? Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
Meille Herran omille Raamatun Sana on pyhää ja luotettavaa Jumalan Sanaa. Sitä ei oikein osaa sanoin kuvata, kuinka koen sen sydämessäni, että tämäkin Raamatun Sana on niin ja amen – ja se on niin Herran omille. Kiitos Jeesus! Pyhä Henki sen vain meille ilmoittaa, että asia on näin. Se on uskoa, jonka Herra on meille lahjoittanut.
Kuinka voisimme todistaa ylösnousemuksesta, kun Herran Jeesuksen ylösnousemuksella ei ollut puolueettomia silminnäkijöitä, joiden todistukseen voisi vedota. Lopulta se onkin niin, että olemme uskon varassa. Mutta kuitenkin – Herran Jeesuksen ylösnousemuksella on suuri määrä sellaisia todisteita, joita on hyvin vaikea sivuuttaa. Joitakin ajatuksia niistä.
Jos tästä asiasta pitäisi mennä oikeuden istuntoon ja tuomari olisi rehellinen ja oikeudenmukainen, niin hänellä olisi tapahtumasta ainakin neljä todistajaa, jotka toisivat todistuksensa kirjallisena. Nämä todistajat olisivat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Heidän todistuksensa poikkeavat toisistaan toki siinä mielessä, että he ovat eri kirjoittajia – ja tuovat tapahtumista kuvauksen omalla persoonallisella tavallaan ja painottavat erilaisia asioita kirjoituksessaan. Raamatun eri kirjat ovat eri ihmisten kirjoittamia niin, että he ovat olleet Pyhän Hengen johdatuksessa kirjoittaessaan – mutta niissä näkyy heidän persoonallisuutensa. Itse asiassa tämä erilaisuus on oikeuden todistajilla hyvin tavanomaista ja onkin niin, että sellainen vain vahvistaa todistusta. Esimerkiksi Luukas kirjoittaa näin (Luuk. 24:4) : Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. Matteus (28:5) : Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: … Tai Markus (16:5) : Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen… Kaikki he puhuvat samasta, vaikka käyttävätkin eri nimitystä: enkeli, mies, nuorukainen. Enkelit yleensä käsitetään miehiksi ja myös varsin nuoriksi ja elinvoimaisiksi.
Jo tällaisten todistusten nojalla oikeus ei voisi tehdä mitään muuta johtopäätöstä kuin sen, että ylösnousemus on tapahtunut – kun esimerkiksi murhankin todistamiseen riittää kaksi todistajaa. Vieläpä voisi marssittaa ne yli 500 veljeä todistamaan, joista 1. Kor 15 puhuu. Mutta on vielä muutakin.
Ensinnäkin vaaditaan, että Herran Jeesuksen hauta oli tyhjä. No se oli tyhjä, niin Sana sanoo. Mutta siitä todistaa ensinnä se, ettei vastustajilla ollut esittää Jeesuksen ruumista, vaikka he olivat vartioineet hautaa. Jos heillä olisi se ollut, olisi kaikki rauennut jo siihen. Mutta kun ei ollut, niin täytyi keksiä muuta – hätävalhe, josta Raamattukin puhuu – että Jeesuksen opetuslapset olisivat muka varastaneet ruumiin. Mutta tämä vain osoittaa, että hekin tiesivät haudan olleen tyhjä.
Toisena todistuksena tästä on se, että käärinliinat, joihin Herra Jeesus oli haudassa kääritty, olivat koskemattomat. Käärinliinat muodostivat yhdessä erilaisten tuoksuvien yrttien kanssa, joita siveltiin liinoihin, yli 30 kilon painoisen kotelon ruumiin ympärille. Siksi Johannes uskoikin jo siitä, kun hän meni hautaan ja näki ne täysin avaamattomina. Niistä näki, ettei ruumista ollut enää sisällä, mutta käärinliinat olivat avaamattomat. Siksi vastustajien väite siitä, että opetuslapset olisivat varastaneet Jeesuksen ruumiin, on suorastaan järjetön; jos se olisi viety, olisi kaikki ollut sekaisin – mutta nytpä käärinliinat olivat koskemattomat – jäljellä oli vain tyhjä kuori, niinkuin perhosentoukan kotelo.
Seuraavaksi voisi ottaa esille sen, kuinka Herra Jeesus ilmestyi monille ylösnousseena. Monille – todella monille. Luetaan ensin 1. Kor 15: 3-7 : Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.
Paavali kirjoittaa tässä, että hän oli saanut tämän asian, tämän tekstin. Aivan varmasti oli jo hyvinkin pian Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen kirjoitettu muistiin asioita. Tämä kohta voi hyvinkin olla sellainen muistiinmerkitty opetus, jota Paavali käytti. Mielenkiintoista tässä on myös se, että mainitaan sellaisia ihmisiä, jotka olivat tuolloin vielä elossa. Heiltä saattoi siis jopa kysyä lisää. Todistajia on näin paljon – yli 500 veljeä esimerkiksi.
Sekin on tässä kaikessa hyvin erikoista, että nimenomaan naiset mainitaan evankeliumiteksteissä tyhjän haudan ensisijaisina silminnäkijöinä. Tuon ajan kulttuurissa – oli sitten kyse juutalaisesta tai roomalaisesta kulttuurista – naisen todistus ei ollut lainkaan yhtä luotettava kuin miehen. Jos evankeliumitekstit olisi keksittyjä, olisi varmasti laitettu miehiä ensimmäisiksi todistajiksi tyhjän haudan löytäjiksi ja Jeesuksen näkijöiksi. Eli niinpä tämäkin seikka vain vahvistaa sitä, että näin on asianlaita ollut sekä tässä että muussakin: on kerrottu totta.
Merkillepantavaa on myös se, kuinka opetuslapset muuttuivat. He olivat nähneet, kuinka Herra Jeesus kuoli ristillä – ja Hän todella kuoli; eivät roomalaiset sitä jättäneet tarkkaan tutkimatta. Luin joskus, että roomalaisesta ristiinnaulitsemisesta tehtiin aina hyvin tarkka selostus. Kieltämättä nyt tulee mieleen sekin selostus, joka tehtiin silloin, kun olin kaihileikkauksessa: jokainen toimenpide raportoitiin tarkkaan. Myös Raamatun Sanassa mainittu asia (Joh. 19:34), että keihään piston jälkeen tuli verta ja vettä – todistaa, että kuolema oli tapahtunut.
Tämän jälkeen opetuslapset olivat pelokkaina lukkojen takana – ajatellen, että kaikki toivo oli mennyt. Mutta tilanne muuttui täysin, kun he kohtasivat Jeesuksen ylösnousseena ja kuolemankin voittajana. Halleluja! Tätä sanomaa nimenomaan ylösnousseesta Herrasta Jeesuksesta he lähtivät julistamaan ja kärsivät kaikki Johannesta lukuunottamatta marttyyrikuoleman sen vuoksi. Ja Johanneskin sai vainoa osakseen esimerkiksi Patmos-saarella, jonne hänet oli karkoitettu – ja jossa hän sai ilmestyksensä Herralta.
Tällainen muutos on mahdollinen vain silloin, kun opetuslapset olivat täysin varmoja tapahtuneesta. Kuka olisi niin mieletön, että menisi marttyyrikuolemaan sellaisen asian vuoksi, minkä ei tietäisi olevan tosi? Voimme luottaa täysin siihen, mitä Sana meille kertoo niistä tapahtumista, kuinka opetuslapset kohtasivat ylösnousseen Herran. Esim Luuk. 24:36-43 : Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: ”Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.” Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: ”Onko teillä täällä jotakin syötävää?” Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. – Tai niinkuin ap. Johannes kuvailee 1. Joh. 1:1-3 : Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Tai 2. Piet 1:16 : Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.
Vastustajat ovat väittäneet, että Herran Jeesuksen nähneet ovat nähneet hallusinaatioita tai harhanäkyjä. Niiden suhteen voi sanoa, että joukkohallusinaatiota ei ole saatu aikaan eikä sellaista ole ilmennyt. Silti Sana sanoo, että yli 500 ihmistä näki Hänet yhtä aikaa ylösnousseena. Myöskään hallusinaatiota ei voi kosketella eikä sellainen myöskään syö annettua fyysistä ruokaa – niinkuin Jeesus teki em raamatunkohdassa.
Oma lukunsa tässä suhteessa on myös se, että Paavali sai oman kohtaamisensa ylösnousseen Herran kanssa silloin, kun hän vielä vainosi seurakuntaa. Ei siis mitenkään näyille otollinen asenne. Sama koskee osaltaan myös Jeesuksen veljeä Jaakobia. Sana sanoo, ettei hän uskonut Jeesukseen ennen ristiä ja ylösnousemusta, mutta Herra ilmestyi myös hänelle (1. Kor 15:7) ja hän tuli uskovaksi. Myöhemmin hän oli Jerusalemin seurakunnan johtaja ja kuoli marttyyrina.
Niin – meitä ei tarvitse vakuuttaa näistä asioista. Uskomme koko sydämestämme, että Jeesus on Herra ja Hän on totisesti noussut ylös kuolleista.
Tähän liittyen tulee mieleen tällainen: opetuslapset näkivät Herran Jeesuksen – kuinka Häntä saattoi koskea, kuinka Hän söi – mutta kuitenkin Hänen ruumiinsa oli erilainen, koska saattoi käydä lukittujenkin ovien läpi. Opetuslapset saivat nähdä – niinkuin Pietari asian ilmaisi – Hänen valtasuuruutensa. Jeesuksella oli jo ylösnousemusruumis. Ja Hänen omansa tulevat myös saamaan ylösnousemusruumiin Taivaan Kodissa. Tätäkin kun ajattelee, niin voi vain ihmetellä Hänen rakkauttaan meihin – kun Hän tämän kaiken pelastustyön on tehnyt meidän puolestamme ja sen lisäksi tahtoo lahjoittaa meille kaiken muunkin – niinkuin 1. Kor 2:9 luemme: vaan, niinkuin kirjoitettu on: ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”. Hebr 10:19-25 : Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ”suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
Amen.
Juha Leikas